Pitkän odotuksen jälkeen Applen iTunes Match -palvelu on avautunut myös suomalaisille käyttäjille. Palvelu maksaa 24,99€ vuodessa ja sen ideana on siirtää käyttäjän iTunes-kirjasto pilveen niin, että omalta koneelta löytyviä kappaleita voi striimata missä tahansa esim. iOS-laitteella tai toisella tietokoneella. iTunes Match skannaa käyttäjän musiikkikirjaston ja "matchaa" iTunesin valikoimasta löytyvän musiikin niin, ettei koko kirjastoa tarvitse erikseen ladata pilveen. Ainoastaan ne kappaleet, joita iTunesin valikoimasta ei ennestään löydy, tyrkätään Applen servereille. Ja jos kirjastosta löytyisikin muutama nuoruuden hairahduksena internetistä "lainattu" kappale, niin ei huolta, sillä iTunes Match striimaa musiikkisi huolimatta sen alkuperästä.
Jaa että miksikö tästä kannattaa olla innoissaan, saati maksaa se 24,99€ vuodessa? Keksin äkkiseltään kaksi syytä, joista toinen on krooninen tilanpuute ja toinen modernia elämäämme (tai ainakin minun elämääni) leimaava laiskuus/mukavuudenhalu.
Minulla on 16 gigan tallennustilalla varustettu iPhone. Se on aina täynnä, sillä samasta tilasta kilpailee kirjava joukko appeja, pelejä ja podcasteja. Niin, ja musiikkia, jota läppärini iTunes-kirjastossa on varmasti yli kymmenkertainen määrä luurini teoreettiseen tallennustilaan verrattuna. Toisin sanoen, puhelimeni muistiin mahtuu kerrallaan onneton määrä musiikkia, mikä on osaltaan ajanut minut lähes eksklusiivisesti Spotify-käyttäjäksi.
Tästä päästäänkin syyhyn nro 2. Spotify-käyttäjänä olen tottunut siihen, ettei minun tarvitse vaivata päätäni sillä, mitä musiikkia "otan mukaan", kun lähden ovesta ulos. Kun tottuu johonkin, tuntuu yllättävän vaikealta palata entiseen, vaivalloisempaan tapaan tehdä asioita. Tässä tapauksessa siis siihen, että tarvitsisi erikseen valita mitä musiikkia haluaa ladata puhelimensa rajalliseen muistiin, kun aamulla lähtee töihin. Ja siis tiedostan kyllä, että tästä valittaminen vaikuttaa täysin naurettavalta, kun miettii miten 15 vuotta sitten tuli ääniteltyä faijan vinyyleitä c-kaseteille ja tarkkailtua samalla, ettei äänitasot mene punaiselle. Mutta näin sitä ihminen laiskistuu, kun teknologia kehittyy.
Varsinaista käyttökokemusta iTunes Matchista minulla ei vielä ole, sillä jouduin lähtemään töihin ja kone jäi sinne raksuttelemaan musiikkia pilveen. Joka tapauksessa odotan innolla pääseväni pian kuuntelemaan hetken mielijohteesta The Beatlesia, James Blaken Hemlock-sinkkuja ja monia muita Spotifysta puuttuvia levyjä missä tahansa, milloin tahansa.
2 kommenttia:
Itse olen kerrassaan surkea uuden tekniikan kanssa. Mp3-soittimeni kappalevalikoimaa olen tainnut viimeksi päivittää muutama vuosi sitten. Sinne ovat päätyneet ne "varmat" klassikot ja menomusat.
Pidän kuitenkin siitä, ettei koko musiikkikirjastoni seuraa minua kaikkialle. Silloin oppii arvostamaan levyjä aivan uudella tavalla!
Voimia Zappa-putkeen!
Ymmärrän pointtisi hyvin. Itsekin haikailen välillä wanhojen hywien aicojen perään, kun kaikki maailman musiikki ei ollut koko ajan saatavilla. Toisaalta en osaa jättäytyä uuden uljaan maailman ulkopuolellekaan, koska koen, että teknologian hyvät puolet kuitenkin painavat vaakakupissa enemmän, kuin ne huonot.
Ja kiitos, voimia tarvitaan. Vielä on pitkä matka edessä!
Lähetä kommentti