Ilta sinisten sävelten seurassa

Art Blakey, Kenny Burrell, Ron Carter, Walter Davis Jr., Jack DeJohnette, Curtis Fuller, Johnny Griffin, Herbie Hancock, Joe Henderson, Freddie Hubbard, Bobby Hutcherson, Stanley Jordan, Charles Lloyd, James Newton, Cecil McBee, Jackie McLean, Michel Petrucciani, Woody Shaw, Jimmy Smith, Grady Tate, Cecil Taylor, Stanley Turrentine, McCoy Tyner, Grover Washington Jr., Tony Williams ja Reggie Workman. Lähtisitkö sinä keikalle, jonka esiintyjäkaarti on lueteltu yllä? Jos vastasit kieltävästi, luet luultavasti väärää blogia.

Kyseessä oli Blue Note -levy-yhtiön uuden tulemisen kunniaksi New Yorkissa 22.2.1985 järjestetty juhlakonsertti, jossa esiintyi merkittävä otos modernin jazzin suurmiehiä, sekä tuolloin vasta uransa alkutaipaleella olevia tulevaisuuden lupauksia. Konsertti tosiaan oli ja meni jo 25 vuotta sitten, mutta meidän aikamatkailurajoitteisten iloksi se on saatavilla myös DVD:llä, joka kantaa nimeä One Night With Blue Note. Tilasin omani amazon.co.uk:sta seitsemällä punnalla.

Muutamista äänen ja kuvan synkronointiin liittyvistä ongelmista huolimatta DVD oli erinomainen ostos. One Night With Blue Note sisältää 14 kappaletta, joka vastaa ajallisesti noin kahta tuntia mahtavaa musiikkia. Kun jazzlegenda toisensa jälkeen astelee lavalle ei pitkästymisestä ole pelkoa. Konsertin huippuhetkinä jäivät mieleen Freddie Hubbardin ilmeikkäät soolot 'Cantaloupe Island'- ja 'Moanin'-klassikoissa, Jackie McLeanin ja McCoy Tynerin energinen 'Appointment In Ghana' sekä Stanley Turrentinen, Jimmy Smithin ja Kenny Burrellin rankasti svengaava 'The Jumpin' Blues'. Suosittelen.

Muista aina, liikenteessä...

...monta vaaraa ompi eessä. Niinpä niin, Georg Malmsténin 'Lasten liikennelaulu' lienee tuttu lähes kaikille suomalaisille, sukupolveen katsomatta. Suomi ei kuitenkaan ole ainoa maa, jossa liikenneturvallisuutta on pyritty edistämään musiikin keinoin. Nigerialaisen afrobeat-legenda Tony Allenin vuonna 1980 julkaistulta No Discrimination -albumilta löytyy kappale nimeltään 'Road Safety'. Viesti on osapuilleen sama kuin Malmsténilla, mutta kohdeyleisö on Allenilla laajempi; oikealle ja vasemmalle kehotetaan lasten lisäksi vilkuilemaan myös bisnesmiehiä ja muita aikuisia. Ja onhan 'Road Safety' myös ehkä hivenen menevämpi kappale kuin 'Lasten liikennelaulu'. Siitä kumpi on onnistunut tehtävässään paremmin, eli tehokkaammin takonut liikenneturvallisuuden ilosanomaa kansalaistensa kalloihin, minulla ei ikävä kyllä ole esittää edes arvailuja.

Tuomo: My Own Private Sunday

Tuomo Prättälä seuraa kolmannella soololevyllään esikuviensa Princen ja Stevie Wonderin mallia ja vastaa lähes kaikista soitinosuuksista itse. Vakuuttavaksi multi-instrumentalistiksi kasvanut laulaja ja kosketinsoittaja astuu levyllä askeleen omaperäisempään suuntaan, mikä tarkoittaa vääjäämättä myös askelta poispäin retrosoul-roolista, jossa hänet on totuttu näkemään. My Own Private Sunday saattaakin olla hienoinen pettymys niille, jotka odottavat Tuomolta levyllistä tanssilattiat sähköistävää soul/funk-musiikkia. Ei Tuomo sentään ole soul-taustaansa hylännyt, vaan kuten yllämainitut idolinsakin, hän käyttää sitä lähtöalustanaan tutkimusmatkoilleen erilaisten musiikillisten ilmaisumuotojen pariin.

Tuomon musiikissa kuultavien vaikutteiden kirjo on kasvanut sitten Reaches Out For You -albumin, jolla oli jo selkeästi aistittavissa genreaitojen natinaa. Levyn avaava 'Back To Day One' tuo ensi alkuun mieleen 80-luvun Queenin, 'The Perfect Day' nyökkäilee The Beatlesin suuntaan ja 'Hold Me (Till The Morning)' on Disney-henkinen satuballadi. Päätös ottaa edellisiltä levyiltä tuttu Q-komppiryhmä mukaan vain kahdelle kappaleelle on varmasti rohkaissut tyylillisiin irtiottoihin, joita levyllä tuntuu riittävän. Kuullaanpa Tuomolta muutama rock-henkinen kitarasoolokin. Tyyli on kuitenkin lopulta vain kuorrutetta, jonka alta löytyy jälleen kerran nippu erinomaisia sävellyksiä, Tuomon musiikin kova ydin.

Taidolla tehdyt sävellykset tahtovat helposti jättää pimentoon sen tosiasian, että Tuomo on myös erinomainen sanoittaja. Itse yritän usein olla kiinnittämättä huomiota kotimaisten artistien englanninkielisiin lyriikoihin, ne kun saattavat pahimmillaan aiheuttaa vakavia myötähäpeän tuntemuksia. Tuomo on tässä ehdottomasti poikkeus ja välillä jopa tuntuu, että kappaleen tarina jättää sävellyksen varjoonsa, eikä toisinpäin. Näin käy ainakin 'Help Me Thru These Difficult Times' -biisin kohdalla, joka melko geneerisenä soul-balladina voisi helposti jäädä yhdentekeväksi ilman soul-balladille varsin epätavallista, uskonnottomuuden ja sekulaarin humanismin teemoja sivuavaa tarinaansa.

My Own Private Sunday on Tuomon tähän mennessä omaperäisin levy. Se osoittaa, ettei hän pelkää muunnella menestyskaavaa, joka nosti hänet suurelle yleisölle tuntemattomasta jazz- ja r&b-muusikosta suomalaisen soulin ykkösilmiöksi.

iTunes U

Löysin vasta hiljattain iTunes U-palvelun. Sen kautta pääsee helposti käsiksi valtavaan määrään luentoja, joita tarjoavat lukuisat yliopistot ympäri (lähinnä englanninkielistä) maailmaa. Alun runsaudensarviahdistuksen jälkeen törmäsin muutamaan todella mielenkiintoiseen luentosarjaan, jotka olen jo tähän mennessä ehtinyt kuunnella kokonaan.

Georgia State Universityn Dr. Gordon Vernickin History of Jazz -sarja on kevyt, runsain musiikkiesimerkein kuvitettu katsaus jazzin historian merkkihenkilöihin ja tärkeimpiin ilmiöihin. Luennot ovat lyhyitä, keskimäärin noin kymmenen minuutin mittaisia, ja aiheen merkittävyyden voi päätellä jo siitä, kuinka monta luentoa sen käsittelemiseen käytetään. History of Jazz ei anna mitään kovin syvällistä kokonaiskuvaa aiheestaan, mutta toimii varmasti erinomaisena johdatuksena jazzin historiaan, mikäli aihe ei ole ennestään kovin tuttu. Sarjassa parasta ovat ehdottomasti havainnolliset musiikkiesimerkit, jotka todella saavat luennot elämään. On huomattavasti helpompi ymmärtää mitä tarkoitetaan esimerkiksi west coast jazzilla tai hard bopilla, jos näistä saa saman tien kuulla laadukkaat soivat esimerkit.

Huolimatta karsitummista tuotantoarvoistaan ja musiikkiesimerkkien puuttumisesta, osoittautui seuraavaksi kuuntelemani luentosarja kuitenkin edellistä antoisammaksi. Kyseessä oli Arizona State Universityn Jazz + Culture -kurssi, jossa nimensä mukaisesti käytiin läpi jazzin historiaa, painottaen vahvasti kulttuurista ja sosiaalista kontekstia. 31 keskimäärin 45 minuutin mittaista luentoa pitivät pitkään otteessaan, ihan jo kokonaiskestonsakin takia. Professori Andrew Barnes (hänen nimeään ei mainita luennoissa, kaivoin sen esiin ASU:n verkkosivuilta) nivoo jazzin kehityksen kiinteäksi osaksi Yhdysvaltain tapahtumarikasta historiaa eikä kaihda käsittelemästä vaikeitakaan kysymyksiä, kuten rotua ja sen merkitystä jazzin eri suuntausten muotoutumisessa. Barnes ei myöskään tarjoile lopullisia vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan saattaa esitellä kiistanalaisesta historiallisesta ongelmakohdasta useita kilpailevia näkökantoja. Itse musiikkiin ei luentosarjassa kovinkaan syvällisesti keskitytä, mikä on varsin ymmärrettävää, ottaen huomioon kurssin painotuksen ja sen, että kyse on historian laitoksen opetuksesta.

Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi tutustumaan Jazz + Culture -kurssiin mikäli kiinnostusta löytyy. Musiikkiesimerkkien puuttumisen takia olisi ehkä hyvä, jos kuulijalla olisi jonkinlainen käsitys siitä, miltä jazz eri aikoina on kuulostanut. Mikäli tällaista yleiskuvaa ei ole, suosittelen varaamaan luentojen kylkeen oheiskuunneltavaa vaikkapa Spotifyn muodossa.

Farmers Market FST5:llä tänään

FST5 se jaksaa aina vaan yllättää positiivisesti. Kanava näyttää tänään klo 17.25 norjalaisen Farmers Marketin esiintymisen Norjan radion sinfoniaorkesterin kanssa, joskin ilmeisesti saksittuna, sillä ohjelman kesto on vain puoli tuntia. Valittaa ei kuitenkaan sovi, sillä huumorilla maustettua balkan-henkistä virtuoosihäröilyä esittävä viisikko kuuluu ehdottomasti omiin suosikkiorkestereihini, ja koska sen kannatus Suomessa on lievästi sanoen marginaalista, otan vastaan pienetkin hippuset suurella kiitollisuudella. Jos YLE tosiaan aikoo lopettaa FST5-kanavan, kuten on huhuttu, häviävät siinä muutkin kuin ruotsinkieliset.