The Jazz Sessionin jaksossa numero 220 Crane jututtaa alttosaksofonisti ja nimihirviö Rudresh Mahanthappaa, jolta oli haastattelun äänittämisen aikoina juuri ilmestynyt uusi levy Apex. Ohjelmassa soitettujen maistiaisten perusteella erittäin mielenkiintoiselta kuulostavalla tuotoksella sävellys- ja solistisen vastuun Mahanthappan kanssa jakoi toinen, itselleni tuolloin vielä täysin tuntematon alttosaksofonisti nimeltään Bunky Green.
Ajattelin ensin, että harvinaisen asiallisella nimellä varustettu Bunky Green olisi saman sukupolven soittajia kuin Mahanthappakin, mutta olin väärässä. Mahanthappa kertoo podcastissa, kuinka hän löysi Greenin musiikin ollessaan vielä opiskelija Berklee College of Musicissa 1990-luvun alussa. Kuullessaan Rudreshin lämmittelevän ennen saksofonituntia hänen opettajansa kysyi: "Oletko koskaan kuullut Bunky Greeniä?" Rudresh myönsi olevansa autuaan tietämätön koko tyypistä, jolloin opettaja kaivoi kaapistaan Greenin vuonna 1980 julkaistun albumin Places We've Never Been.
Levy räjäytti nuoren saksofonistin tajunnan. Hän kuuli siinä kaikuja Birdistä, Coltranesta ja Ellingtonista, mutta toisaalta Greenin soitossa oli myös jotain todella tuoretta, raakaa ja vokaalista. Tarina siitä miten Mahanthappa ja Green lopulta päätyivät soittamaan samalla levyllä on kuulemisen arvoinen. Minä en aio sitä tässä kuitenkaan jäljentää, sillä herra Mahanthappa kertoo tarinansa omin sanoin paljon kiinnostavammin itse podcastissa. Keskitytään tässä siis hetkeksi Bunky Greeniin ja Places We've Never Been -albumiin. Mahanthappan hehkutus ja Apexilta kuulemani biisinpätkät herättivät mielenkiintoni ja kiitos uuden uljaan digiaikamme, Places We've Never Been, joka oli alunperin julkaistu LP:nä kauan sitten kadonneella chicagolaisella Vanguard-levymerkillä ja josta ei milloinkaan nähty CD-painosta, on nykyään vain muutaman klikkauksen takana sekä iTunesissa, että Spotifyssa.
Levy alkaa vajaa yhdeksänminuuttisella, yksinkertaisen ja rytmikkäästi junnaavan vampin päälle rakentuvalla kappaleella 'East & West'. Green ja hänen kanssaan kappaleella sooloilevat trumpetisti Randy Brecker ja pianisti Albert Dailey ottavat kaiken irti harmonisesti minimalistisen taustan tarjoamasta vapaudesta ja pitävät samalla huolen siitä, että vajaa yhdeksän minuuttia yhtä ja samaa vamppia ei käy missään kohtaa puuduttavaksi. Places We've Never Been ei kuitenkaan ole pelkkää ulkona soittamista ja riisuttuja harmonioita. Levyltä löytyy myös mm. surumielisesti keinahtelevaa bossa novaa ('April Green'), menevämpää lattaria ('Command Module') ja rauhallisen tutkiskelevaa valssia ('Little Girl I Miss You').
Minäkin kuulen Bunky Greenin soitossa vahvoja Coltrane-vaikutteita, etenkin terävässä soundissa ja kulmikkaassa fraseerauksessa. Hänellä on kuitenkin varsin omaperäinen ääni ja en nyt ihan heti keksi yhtään alttosaksofonistia, johon Bunky Greeniä voisi tuosta noin vaan verrata. Hän pistää alttonsa todella laulamaan. Tällä en kuitenkaan tarkoita mitään sulosointista liverrystä, vaan välillä hyvinkin karheaa ja jollain tavalla todella inhimmillistä ulosantia. Greenin ja upeassa vedossa olevan Randy Breckerin lisäksi soittajistosta nousee esiin Bill Evansin triossakin noin vuosikymmenen ajan viihtynyt loistava basisti Eddie Gomez. Gomez on tällä levyllä usein se, joka puhaltaa elämän henkäyksen rytmisektioon. Hän soittaa erittäin melodisesti ja kilpaileekin usein kuulijan huomiosta maukkailla bassolinjoillaan. Gomezin soundi on myös melko läpitunkeva, mikä osaltaan selittää sen, että hänen panoksensa ei jää huomaamatta.
Places We've Never Been on mainio levy, joka ansaitsee tulla löydetyksi uudelleen. Mutta eipä siitä sen enempää, kuunnelkaa ja arvioikaa mielummin itse, kun se on nykyään niin mutkatonta ja helppoa: Spotify-linkki uudemman kerran, olkaa niin hyvät.
Ajattelin ensin, että harvinaisen asiallisella nimellä varustettu Bunky Green olisi saman sukupolven soittajia kuin Mahanthappakin, mutta olin väärässä. Mahanthappa kertoo podcastissa, kuinka hän löysi Greenin musiikin ollessaan vielä opiskelija Berklee College of Musicissa 1990-luvun alussa. Kuullessaan Rudreshin lämmittelevän ennen saksofonituntia hänen opettajansa kysyi: "Oletko koskaan kuullut Bunky Greeniä?" Rudresh myönsi olevansa autuaan tietämätön koko tyypistä, jolloin opettaja kaivoi kaapistaan Greenin vuonna 1980 julkaistun albumin Places We've Never Been.
Levy alkaa vajaa yhdeksänminuuttisella, yksinkertaisen ja rytmikkäästi junnaavan vampin päälle rakentuvalla kappaleella 'East & West'. Green ja hänen kanssaan kappaleella sooloilevat trumpetisti Randy Brecker ja pianisti Albert Dailey ottavat kaiken irti harmonisesti minimalistisen taustan tarjoamasta vapaudesta ja pitävät samalla huolen siitä, että vajaa yhdeksän minuuttia yhtä ja samaa vamppia ei käy missään kohtaa puuduttavaksi. Places We've Never Been ei kuitenkaan ole pelkkää ulkona soittamista ja riisuttuja harmonioita. Levyltä löytyy myös mm. surumielisesti keinahtelevaa bossa novaa ('April Green'), menevämpää lattaria ('Command Module') ja rauhallisen tutkiskelevaa valssia ('Little Girl I Miss You').
Minäkin kuulen Bunky Greenin soitossa vahvoja Coltrane-vaikutteita, etenkin terävässä soundissa ja kulmikkaassa fraseerauksessa. Hänellä on kuitenkin varsin omaperäinen ääni ja en nyt ihan heti keksi yhtään alttosaksofonistia, johon Bunky Greeniä voisi tuosta noin vaan verrata. Hän pistää alttonsa todella laulamaan. Tällä en kuitenkaan tarkoita mitään sulosointista liverrystä, vaan välillä hyvinkin karheaa ja jollain tavalla todella inhimmillistä ulosantia. Greenin ja upeassa vedossa olevan Randy Breckerin lisäksi soittajistosta nousee esiin Bill Evansin triossakin noin vuosikymmenen ajan viihtynyt loistava basisti Eddie Gomez. Gomez on tällä levyllä usein se, joka puhaltaa elämän henkäyksen rytmisektioon. Hän soittaa erittäin melodisesti ja kilpaileekin usein kuulijan huomiosta maukkailla bassolinjoillaan. Gomezin soundi on myös melko läpitunkeva, mikä osaltaan selittää sen, että hänen panoksensa ei jää huomaamatta.
Places We've Never Been on mainio levy, joka ansaitsee tulla löydetyksi uudelleen. Mutta eipä siitä sen enempää, kuunnelkaa ja arvioikaa mielummin itse, kun se on nykyään niin mutkatonta ja helppoa: Spotify-linkki uudemman kerran, olkaa niin hyvät.
