lauantai 28. elokuuta 2010

Markus Holkko Lauantaijatseissa

Tänään kannattaa puolenpäivän aikaan virittää radiovastaanottimet Bassoradion taajuudelle 102,8 Mhz (tai vaihtoehtoisesti avata Basson nettiradio), sillä Timo Lassyn vieraana Lauantaijatseissa vierailee mainio saksofonisti Markus Holkko. Markus Holkko Quartetin Jazz-Emmankin voittanut Being Here oli yksi 2000-luvun hienoimmista kotimaisista jazzlevyistä, joten odotukset uutta From Circuits, With Love -albumia kohtaan ovat melko korkealla. Tämänpäiväinen Lauantaijatsit tarjoaakin hyvän mahdollisuuden tutustua levyyn artistin itsensä opastuksella.

Mikäli tänään sattuu olemaan jotain parempaa tekemistä aikavälillä 12-14, lähetetään uusinta ohjelmasta sunnuntaina heti aamukuudelta. Tiedän, se on melko aikainen ajankohta etenkin viikonloppuaamuksi, mutta kyllähän hyvä jazzmusiikki aina kunnon yöunet päihittää!

torstai 26. elokuuta 2010

Super Janne: Munkkisaari

Jotkut levyt vaan kolahtaa. Sain viikko sitten vihdoin hankittua Super Jannen uutukaisen, enkä meinaa nyt millään löytää ulos Munkkisaaresta. Viikonloppuna jätin iPodin kotiin ja huomasin ikävöiväni Dustin Hoffmanin näköistä naista jossain Jyväskylän laitamilla. Munkkisaari on ottanut tajuntani niin suvereenisti haltuunsa, että hetket, jolloin joku sen pirullisen tarttuvista kertosäkeistä ei luuppaisi pääkopassani, ovat harvassa.

Harvemmin räppilevystä kirjoittaessa tulee hehkutettua kertsejä, mutta tässä tapauksessa ei oikein muutakaan voi. Super Janne on ladannut hip hop -ilmaisuunsa niin väkevän annoksen soulia, että lauletut kertosäkeet nousevat useissa biiseissä kohokohdiksi. Tämä taas tietty kumpuaa siitä, että Super Janne todella osaa laulaa - samaahan ei kaikista laulua harrastavista MC:istä voi sanoa. Jannen riimittelykin on maukkaimmillaan risteillessään rennon ilmavasti jossain räpin ja laulun välimaastossa.

Sen lisäksi, että Super Jannen flow on kohdillaan, on Munkkisaari oiva osoitus miehen kyvyistä tuottajana ja säveltäjänä. Biitit käyvät groovella, joka paikoitellen tuo mieleen D'Angelon Voodoon tai vaikkapa Quintessencen ensimmäisen pitkäsoiton. Ja se on aika kova saavutus pääasiassa konevoimin tuotetulta levyltä. Toisinaan taustat nojailevat enemmän vanhan koulun hip hopin suuntaan ja muutamalla raidalla komppaa ihka oikea livebändi. Jokaisessa tapauksessa homma toimii kuin unelma.

Jottei nyt mentäisi ihan kritiikittömän ylistyksen puolelle, niin on sanottava, että lyriikat Munkkisaarella eivät aina yllä muiden osa-alueiden tasolle. Super Jannen tekstit eivät oikein onnistu aiheuttamaan ahaa-elämyksiä ja riimit tuntuvat välillä irrallisilta ja itsetarkoituksellisilta. Tämän voisi kuvitella olevan kohtalokas puute räppilevylle, mutta onneksi Munkkisaari onkin paljon enemmän kuin pelkkä räppilevy. Ja eikös jokaisella supersankarilla kuulukin olla se heikko kohtansa?



Munkkisaaren on julkaissut artistin pyörittämä Upleftbass Records ja sitä voi ostaa kaupoista tai iTunesista. Ostakaa siis!

tiistai 17. elokuuta 2010

Viiskulmast Olariin ja siitä koko Suomeen...

Nyt seuraa pieni nostalgiatuokio. Muistathan 2000-luvun alun, MoonTv:n ja MC Taakibörstan? Jos et, olet joko liian nuori, liian vanha, tai sitten prioriteettisi olivat kymmenen vuotta sitten ikävästi keturallaan. Kannattaa nuo klipit silti katsoa.




Comeback olis huikea juttu. Ei mulla muuta.

maanantai 16. elokuuta 2010

Flow-lauantai ja -sunnuntai - in colour!

En eilen ehtinyt koneelle, joten tässä lauantain ja sunnuntain tunnelmia samassa paketissa. Lauantain kohokohdiksi kiipivät festivaalin jazztarjonnan tyylillä avannut Timo Lassy Orchestra feat. José James, psykedeelisellä basaaripaukkeellaan teltan villinnyt Omar Souleyman ja tietty melkoiset bileet päälavalla pystyttänyt M.I.A. Major Lazer oli kuulemma myös todella kova. Harmi, että se meni tällä kertaa täysin ohi.

Festivaalin päätöspäivä lähti käyntiin Kemmurun tahdissa, eli toisin sanoen Dinosauruxia tuli missattua - 14.10 oli yksinkertaisesti liian aikainen ajankohta, ainakin minulle. Siitä päivä eteni mukavasti Ricky-Tick Big Bandin, Ballaké Sissokon, Konono N°1:n ja RotFrontin parissa. Vaikka Flow-sunnuntaita varjosti hieman pääesiintyjä Jónsin viime hetken peruutus, luulen ettei kovinkaan moni joutunut poistumaan paikalta pettyneenä. Päälavan viimeisen esiintymisajan perineen The xx:n tummanpuhuva ja minimalistinen indiepop sopi nimittäin Suvilahden pimenneeseen kesäiltaan lähes täydellisesti.

Flow on nyt tältä vuodelta ohi, mutta mikäli olitte sunnuntaina paikalla, säilyttäkää lippunne tai rannekkeenne! Festivaalin sivuilla on nimittäin ilmoitettu, että Flow’n kävijöitä pyydetään säilyttämään sunnuntain sisältävä pääsylippunsa tai todiste sen ostosta, sillä Flow suunnittelee asiaan liittyvää “syysyllätystä”.

Hmmm. Pistää miettimään. Sunnuntain pääesiintyjä Jónsi peruutti äkillisesti ja sunnuntaille lipun ostaneille on luvassa syksymmällä pikku yllätys. Uskaltaisikohan tässä laskea 1+1?



















lauantai 14. elokuuta 2010

Flow-perjantai - in colour!

Flow-viikonlopun avauspäivä on nyt takana ja festivaali pyörähtikin käyntiin oikein mukavasti. Perjantain huippuhetkiksi nousivat Ulverin, Big Boin ja hieman puun takaa hyökänneen Magnetic Manin setit. Ruokapuolella erittäin maukas ja suhteellisen huokea vegedog yllätti positiivisesti. Varsinaisen festariraportin voi lukea Synkoopin seuraavasta numerosta. Tässä kuitenkin hieman esimakua kuvien muodossa. Eli infoa seuraa siis yli yhdeksän tuhannen sanan edestä, eiks se jotenkin niin mennyt?









perjantai 13. elokuuta 2010

Ilmaista Suomi-musaa, olkaa hyvä!

Diogenes Music on julkaissut vapaasti ladattavissa olevan digitaalisen kokoelman, joka esittelee lafkan labelien runsasta Flow-edustusta. Kokoelman saa myös Spotify-soittolistana, mutta itse ainakin latasin mp3:set iPodillani kuunneltaviksi. Mukana ovat mm. Circle, Sami Kukka, Islaja ja Lau Nau, sekä oma suosikkini, Dinosauruxian (noinko se taipuu?) 'Safe (MISF*TS remix)'. Diogenes Musicin Flow-samplerin voi ladata täältä.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Flow ja kirotut päällekkäisyydet


Punavuoressa lienee jo käynnissä kuumeinen ironiaviiksien trimmailu ja asukokonaisuuksien mallailu, sillä hipsterikansan kesän huipennus on aivan nurkan takana. Flow Festival 2010 alkaa perjantaina, mutta jo muutaman tunnin päästä on mahdollisuus ottaa varaslähtö The Chemical Brothersin ja LCD Soundsystemin tahdissa. Lippuja avajaiskonserttiin löytyy vielä, joten sellaisen voi hankkia vaikkapa portilta. Itse en ole menossa, joten keskityn tässä nyt perjantaina alkavaan pääkoitokseen.

Flow saattaa joidenkin mielestä olla huvittavankin trendikäs extra hip -artisteineen, sushiravintoloineen ja muotitietoisine yleisöineen - mikäpä olisikaan hauskempaa, kuin hipstereiden kustannuksella naljailu? Musiikillinen kattaus festivaalilla on kuitenkin vailla vertaansa. Ohjelmassa on ainakin meikäläiselle juuri sopiva sekoitus suosikkeja ja toisaalta myös täysin uusia tuttavuuksia. Flow'n hiljattain päivitetty Spotify-soittolista onkin viime päivinä ollut tehosoitossa ja uutta kiehtovaa musiikkia tuntuu löytyvän joka kuuntelukerralla. Lähdenkin Suvilahteen vähintään yhtä innoissani kuulemaan uutta, kuin fiilistelemään jo tuttuja lemppareita.

Kiinnostavien esiintyjien paljous tuo mukanaan myös erään ärsyttävän ongelman, nimittäin päällekkäisyydet. Ja mitä enemmän tutustun esiintyjiin etukäteen, sitä enemmän päällekkäisyyksiä tietenkin syntyy. Perjantaina täytyy tehdä valinta Ulverin hämyisen fiilistelyn ja Broken Bellsin popimman, mutta varsin mainion meiningin välillä. Lisäksi pitää päättää viekö kyllästymiseen saakka suitsutettu kotimaan kulttibändi Circle voiton Airista. Kumpaakaan en ole aiemmin nähnyt livenä. Circlen perään ehtisi vielä Voimala-klubille kuulemaan Four Tetin setin ennen kuin Big Boi aloittaa päälavalla. Sitä en aio missata.

Lauantaina ongelmia tuottavat Owen Pallettin ja José Jamesilla höystetyn Timo Lassy Orchestran - siis uuden tuttavuuden ja vanhan suosikin - esiintymisten samanaikaisuus. Lisäksi ekstrabonuksena nuo molemmat menevät ainakin osaksi päällekkäin myös Junipin setin kanssa. Hieman arvon vielä myös Flow Festivalin omaksi pensselisedäksikin tituleeratun Omar Souleymanin ja naapurintyttö Robynin välillä. Tällä hetkellä vaaka on hienoisesti kallellaan lähi-idän suuntaan.

Sunnuntaikaan ei tuo helpotusta, sillä heti alkuun joudun valitsemaan joko Kemmurun tai Ricky-Tick Big Bandin. Kemmuru aloittaa hieman aikaisemmin, joten keikan alun ehdin ainakin kuulemaan. Jos meininki Teltassa on tarpeeksi hyvä, voi olla, että RTBB jää jälleen näkemättä. Sunnuntain toinen taistelupari tuleekin Afrikasta. Malilainen kora-taituri Ballaké Sissoko ja Mulatu Astatkea paikkaamaan buukattu Kongolainen Konono N°1 kiinnostaisivat molemmat. Konono N°1:n hypnoottinen, sähköistetty sormipianofunk tuntuu ehkä tällä hetkellä hivenen houkuttelevammalta, mutta mieli ehtii varmasti muuttua useasti ennen sunnuntaita.

Loppujen lopuksi onkin varmasti parempi olla stressaamatta näistä liikaa ja noudattaa ikivanhaa viisautta: Go with the flow. Nähdään Suvilahdessa!