perjantai 18. kesäkuuta 2010

Synkooppi Op. 99 - Out now!

Synkooppi-lehden uusin numero on siis nyt saatavilla erittäin hyvin varustelluista lehtipisteistä (lue: Akateemisesta kirjakaupasta ja joistain kirjastoista ainakin..). Julkaisun voi myös tilata kotiin vaivaisella 16 euron vuosihinnalla.

Uudesta numerosta voi lueskella mm. Benny Golsonin kanssa tekemäni haastattelun, ajatuksiani tämän vuoden April Jazz -festivaaleilta ja tässä blogissakin julkaistun Povo & RTBB -levyarvion. Lisäksi tarjolla on Eero Kosken raportti huhtikuussa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen järjestetystä TUMfestistä, ensimmäinen osa Lasse Lehtosen japanilaista kakyoku-taidelaulua käsittelevästä artikkelista, levyarvioita ja paljon muutakin jännää.

Ai niin, ja se on vihreä.

Super Janne

Kerroin jokin aika sitten aikeistani perehtyä kotimaiseen rap-musiikkiin, joka on pitkään ollut minulle melko hämärää aluetta. Kiinnostus nimenomaan suomenkieliseen räppiin heräsi Jätkäjätkien uuden levyn myötä, mutta se oli lopulta Kemmuru, joka teki suurimman vaikutuksen. Tykästyin Aksimin, Jodarokin ja J-Lainin rehellisen suomalaiseen, vaan ei junttimaiseen meininkiin niin, ettei vähään aikaan oikein muuta tullut kuunneltuakaan. Näin siis uusien rap-artistien bongailu jäi myös hetkeksi telakalle.

Nyt huomioni on kuitenkin kaapannut Kemmurunkin levyillä vieraillut Super Janne, jonka uusi albumi Munkkisaari julkaistaan 23.6.2010. Janne Vakkilaisena siviilielämässään tunnettu räppäri/tuottaja suosii ainakin sinkkubiisinsä 'Kaikki muuttuu' perusteella taustoissaan letkeää ja orgaanista, 1970-luvun suuntaan nyökkäilevää soundia. Super Jannen riimittely kuulostaa mukavan sulavalta ja lisäbonuksena hänellä on vielä varsin sielukas lauluääni.



Tästähän voisi helposti kehkeytyä uusi suosikki! Ja jos Super Janne teki vaikutuksen sinuunkin, niin ensi keskiviikkona olisi mahdollisuus nähdä artisti lavalla levyjulkkarikeikalla Club YK:ssa.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Flow 2010 julkisti lopullisen ohjelmansa

Helsingissä elokuussa järjestettävä Flow-festivaali on nyt lyönyt lukkoon artistikiinnityksensä. Viimehetken lisäykset antoivat jo valmiiksi maukkaalle esiintyjäkaartille herkullisen kuorrutuksen, kun mukaan saatiin mm. Outkastin toinen puolisko Big Boi ja uusi Suomi-suosikkini Kemmuru. Yhdysvaltalainen Wovenhand sen sijaan on perunut esiintymisensä.

Big Boin tyylinäyte:


Ja Kemmuru perässä:



Muita lisäyksiä ovat ulkomaiset Caribou ja Magnetic Man sekä kotimaiset Uusi Fantasia, Islaja, Dinosauruxia ja Ville Leinonen, muutamia mainitakseni. Mielenkiintoiselta vaikuttaa myös kitaristi Kalle Kaliman soolokonsertti, joka kantaa nimeä Pentasonic. Hienoa, että festivaali panostaa myös hieman härömpään musiikilliseen ilmaisuun!

Ja yllämainitut kiinnityksethän ovat tosiaan vain jäävuoren huippu - pinnan alla kimaltelevat mm. Air, Broken Bells, Jimi Tenor & Tony Allen, M.I.A., Timo Lassy Orchestra w/ José James, Jónsi, Mulatu Astatke ja Ricky-Tick Big Band.

Julistan täten olevani virallisesti innoissani.

Festivaalin koko ohjelman voi tarkastaa täältä. Ja liput voi hankkia täältä. Elokuuta odotellessa voi tunnelmaan virittäytyä Flow 2010 -soittolistan avulla. Tätä ei sovi missata!

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Sormiot? Mitkä v*tun sormiot?!?

Kuten otsikosta saattaa jo päätellä, en voi sietää sormio-sanaa. Järjellistä perustelua inholleni on hankala löytää, mutta yritän selittää kantani parhaani mukaan. Ensinnäkin, voisin antaa sanan olla, mikäli sitä käytettäisiin ainoastaan kuvaamaan urkujen (sormio & jalkio) ja ehkä harmonikkojen koskettimistoja. Näissä tapauksissa sormio-sanan käyttö tuntuu jokseenkin luontevalta, vaikka tuokin yhä mieleeni jonkin kiinalaisen sormiraudan tai pikkuriikkisen sormeen sidottavan kravatin.

Ärsyttämään sana rupeaa toden teolla, kun musiikkitoimittajat korvaavat sillä koskettimet-sanan tapaan: "Seppo Kantonen, sormiot". Aaaaaargh! Jukka Hauru on erityisesti kunnostautunut tällaisessa sormioviljelyssä ja olenpa kuullut s-sanan lipsahtavan Markus Partasenkin huulilta. Tiedän, että sanan käytön puolesta voi varmasti esittää useita hyviäkin argumentteja, onhan se toki sanana suomalaisempi ja näppärämpi, kuin esimerkiksi kosketinsoitin. Suurin ongelma sormio-sanan kanssa (siis sen lisäksi että se nyt vaan kuulostaa ja näyttää aivan helvetin ärsyttävältä!) lienee kuitenkin se, ettei sitä käytä oikein kukaan muu kuin musiikkitoimittajat. Vai oletteko koskaan kuulleet kenenkään ilmoittavan soittavansa sormioita? Tai kehuvan, että olipa taitava sormionsoittaja? Voin toki olla väärässäkin, mutta sanan tunkeminen keikka-arvioihin sun muihin haiskahtaa mielestäni toimittajien omahyväiseltä erikoisuudentavoittelulta ja väkinäiseltä kielen "rikastuttamiselta".

Asiasta saa olla eri mieltä. Ja lopuksi hieman luovaa kosketintyöskentelyä. Sormioksi suostuisin tämän videon instrumenteista kutsumaan korkeintaan Mr. Duken pikkuista sormisymbaalia.