Jotkut levyt vaan kolahtaa. Sain viikko sitten vihdoin hankittua Super Jannen uutukaisen, enkä meinaa nyt millään löytää ulos Munkkisaaresta. Viikonloppuna jätin iPodin kotiin ja huomasin ikävöiväni Dustin Hoffmanin näköistä naista jossain Jyväskylän laitamilla. Munkkisaari on ottanut tajuntani niin suvereenisti haltuunsa, että hetket, jolloin joku sen pirullisen tarttuvista kertosäkeistä ei luuppaisi pääkopassani, ovat harvassa. Harvemmin räppilevystä kirjoittaessa tulee hehkutettua kertsejä, mutta tässä tapauksessa ei oikein muutakaan voi. Super Janne on ladannut hip hop -ilmaisuunsa niin väkevän annoksen soulia, että lauletut kertosäkeet nousevat useissa biiseissä kohokohdiksi. Tämä taas tietty kumpuaa siitä, että Super Janne todella osaa laulaa - samaahan ei kaikista laulua harrastavista MC:istä voi sanoa. Jannen riimittelykin on maukkaimmillaan risteillessään rennon ilmavasti jossain räpin ja laulun välimaastossa.
Sen lisäksi, että Super Jannen flow on kohdillaan, on Munkkisaari oiva osoitus miehen kyvyistä tuottajana ja säveltäjänä. Biitit käyvät groovella, joka paikoitellen tuo mieleen D'Angelon Voodoon tai vaikkapa Quintessencen ensimmäisen pitkäsoiton. Ja se on aika kova saavutus pääasiassa konevoimin tuotetulta levyltä. Toisinaan taustat nojailevat enemmän vanhan koulun hip hopin suuntaan ja muutamalla raidalla komppaa ihka oikea livebändi. Jokaisessa tapauksessa homma toimii kuin unelma.
Jottei nyt mentäisi ihan kritiikittömän ylistyksen puolelle, niin on sanottava, että lyriikat Munkkisaarella eivät aina yllä muiden osa-alueiden tasolle. Super Jannen tekstit eivät oikein onnistu aiheuttamaan ahaa-elämyksiä ja riimit tuntuvat välillä irrallisilta ja itsetarkoituksellisilta. Tämän voisi kuvitella olevan kohtalokas puute räppilevylle, mutta onneksi Munkkisaari onkin paljon enemmän kuin pelkkä räppilevy. Ja eikös jokaisella supersankarilla kuulukin olla se heikko kohtansa?
Munkkisaaren on julkaissut artistin pyörittämä Upleftbass Records ja sitä voi ostaa kaupoista tai iTunesista. Ostakaa siis!
