Farmers Market Jyväskylän Kesään! (Unohtakaa se Summer Jazz)

Ehdin tuossa hätäisesti julistaa, että Farmers Market soittaisi Summer Jazzeilla ensi kesänä. Kyseinen festivaali pitää kuitenkin välivuotta ja tapahtuma, jossa bändi soittaa, on nimeltään Jyväskylän Kesä. Kiitos man9 korjauksesta! Alla vielä alkuperäinen ja virheellinen kirjoitus muistuttamassa, ettei koskaan tule olettaa.

_____________________________________________________________________________________

Tätä olikin jo odotettu: Norjalainen Farmers Market palaa rikospaikalle seitsemän vuoden jälkeen ja esiintyy Jyväskylässä lauantaina 17.7.2010. Näin siis ainakin yhtyeen omien nettisivujen mukaan. Summer Jazzien esiintyjiä ei ole vielä virallisesti julkistettu eivätkä festivaalin nettisivutkaan ole vielä auenneet, mutta uskaltanen kyllä jo näidenkin tietojen perusteella innostua norjalaisten toisesta tulemisesta.

Kirjoitin Farmers Marketista aiemmin täällä. Maistiaisia bändin tuotannosta löytyy mm. Spotifysta ja farmers-market.netistä.

Pikainen Benny Golson -päivitys

Benny Golsonin ja UMOn konsertti on nyt koettu ja täytyy sanoa, että kyllä kelpasi. Niiden onneksi, jotka eivät paikalle päässeet, eivätkä hoksanneet kääntää radionsa viritintä Ylen 1:n taajuudelle oikeaan aikaan, konsertti on 30 päivän ajan kuultavissa Areenassa. Tulen varmasti itsekin vielä palailemaan eilisiin tunnelmiin tuota kautta.

Kannattaa ehdottomasti myös seurailla Bassoradion Lauantaijatsien tulevia lähetyksiä, sillä Timo Lassy ja Matti Nives kävivät tiistaina jututtamassa Golsonia radio-ohjelmaansa. Tiedossa on varmasti mielenkiintoista tarinointia ja mahtavaa musiikkia.

Mixtape Mania!

Eräs rakkaimmista harrastuksistani on omien suosikkiartistieni ja -levyjeni tuputtaminen pahaa-aavistamattomille kanssaihmisilleni. Nykyään se on helpompaa kuin koskaan, kun kaveria voi esimerkiksi paiskata Spotify-, Myspace- tai Youtube-linkillä vaikkapa Facebookissa. Jos on ihan fyysisesti menossa kyläilemään, voi muistitikun ahtaa täyteen juuri niitä levyjä, jotka isännän tai emännän on aivan pakko kuulla. Kaikki tämä on tietysti mahtavaa ja olenkin tyytyväinen, että saan elää tässä uudessa uljaassa maailmassa, jossa voin muutamalla klikkauksella altistaa lähes kenet tahansa diggailuni kohteille. Helppoa ja vaivatonta, eikö?

Ehdottomasti, mutta tässä piileekin se asian kuuluisa toinen puoli. Touhusta on tietyssä mielessä tullut jo liiankin vaivatonta. En tarkoita tällä sitä, että näkisin jotenkin erityisen mielelläni ylimääräistä vaivaa asioiden eteen, jotka on mahdollista hoitaa pienemmilläkin ponnisteluilla. Usein kuitenkin vaivan näkeminen kulkee käsi kädessä asialle uhrattavan ajatuksen määrän ja syvyyden kanssa. On helppo roiskaista muistitikulle 25 albumillista musiikkia hetken mielijohteesta. Se ei vaadi suurtakaan panostusta. Kokoelmakasetin tai -CD:n tekeminen onkin sitten jo aivan toinen juttu.

Olinkin varsin mielissäni, kun ystäväni ilmoitti eilen laativansa kokoelma-CD:n ja kyseli sille halukkaita vastaanottajia. Ilmoittauduin oitis ja uhkasin vastata samalla mitalla. Se, että aika näyttää ajaneen tällaisen toiminnan ohi, ei ole mikään syy olla sitä harjoittamatta. Nykyään, kun lähes kaikki maailman musiikki on niin helposti saatavilla, tuntuu erityisen hienolta pysähtyä koostamaan ajatuksella persoonallinen, kompakti ja fokusoitu kokoelma rakastamastaan musiikista.

Ideaali formaattihan tässä touhussa olisi ehdottomasti C-kasetti. Analoginen ja manuaalinen äänitystekniikka pakotti kasetin tekijän kuuntelemaan kappaleet samalla, kun ne tallentuivat nauhalle CD:ltä, vinyyliltä tai vaikkapa toiselta kasetilta. Tämä oli mielestäni olennainen osa toimitusta. En kuitenkaan enää omista kasettisoitinta, joten varsinaisen mixtapen sijasta on tyydyttävä CD-muotoiseen kokoelmaan.

Eilisestä lähtien päässäni on vilissyt kappale-ehdokkaita, ideoita levyn avaamiseen ja päättämiseen, mietteitä kokoelman kaaresta ynnä muita asiaankuuluvia ajatuksia. Tämän kokoelman teen tietty ihminen mielessäni, joten kappalevalinnat heijastelevat omaa käsitystäni hänen persoonallisuudestaan ja musiikkimaustaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan polttaa levyllistä musiikkia, josta hän jo valmiiksi pitää. Sehän olisi vain tylsää. Sen sijaan yritän altistaa hänet musiikille, josta hän ei kenties vielä tiedä pitävänsä. Saa nähdä miten siinä onnistun. Levyn koostaminen tulee joka tapauksessa olemaan nautinnollinen projekti. Ja eikun levyhyllylle, mars!

Tältä siis tuntuu, kun on tavannut legendan

Sain nimittäin aikaisemmin päivällä kunnian haastatella tenorisaksofonisti ja säveltäjä Benny Golsonia UMOn toimistolla Katajanokalla. 81-vuotiaana Golson on yksi niitä harvoja yhä elossa olevia ja aktiivisesti työskenteleviä 1950-60 -lukujen jazzin merkkihenkilöitä. Ikävä tosiasiahan on, etteivät viimeisetkään tämän merkittävän aikakauden tekijöistä tule kovin kauaa enää keskuudessamme viihtymään. Senkin takia oli erityisen hienoa saada tavata Golsonin kaliiperia oleva muusikko, joka on ollut mukana muovaamassa jazzista sitä musiikkia, jota itsekin rakastan.

Luulin itseasiassa osallistuvani lehdistötilaisuuteen, jossa kysymysvuoroista olisi kilpailemassa vähintään puolenkymmentä toimittajaa. Lopulta kävikin ilmi, että minun lisäkseni Golsonia oli tenttaamassa ainoastaan Jazzrytmien Matti Laipio. Tämä oli tietenkin hieno homma, vaikka en ollutkaan lainkaan valmistautunut varsinaiseen haastattelutilanteeseen. 20 minuutin ajan saksofonisti vastaili kysymyksiimme ja korostaakseni epäammattimaisuuttani pyysin haastattelun lopuksi Golsonia vielä signeeraamaan CD-levyn kansilehtisen. Kyseessä oli Art Blakey & The Jazz Messengersin Moanin', jolla saksofonisti soittaa ja jonka kuudesta kappaleesta peräti neljä on peräisin hänen kynästään. Jos levy ei ole ennestään tuttu, kannattaa siihen ehdottomasti tutustua.

Ylihuomenna, joka on siis torstai 15.4.2010, onkin sitten vuorossa Golsonin ja UMOn konsertti Savoy-teatterissa. Lippuja on viime kuulemani mukaan edelleen saatavilla, joten suosittelen lämpimästi paikalle saapumista. Lippuja saa täältä. Konsertista ja haastattelusta voi sitten lukea lisää seuraavasta Synkoopin numerosta, joka ilmestyy joskus touko-kesäkuun paikkeilla.