Onko sinulla 32 minuuttia aikaa?

No hyvä! Se kannattaa käyttää katsomalla Jackie McLean on Mars, vuonna 1980 valmistunut lyhyt dokumenttielokuva alttosaksofonisti John "Jackie" McLeanista (1931-2006). 32 minuuttiin ei ihmeitä mahdu, eikä Ken Levisin ohjaama elokuva mitään taikatemppuja yritäkään. McLeanin epäilemättä mielenkiintoinen ja vaiherikas elämäntarina on sivuosassa ja dokumentti keskittyy antamaan kohteensa puhua puolestaan. Saksofonisti jakaa ajatuksiaan mm. opettamisen ja taiteen tekemisen hankalasta tasapainosta, jazzmusiikin heikosta arvostuksesta Yhdysvalloissa, rasismista sekä huumeriippuvuudesta.

McLean opetti vuodesta 1968 eteenpäin Hartfordin yliopistossa ja perusti sinne afrikkalaisamerikkalaisen musiikin osaston, joka tunnetaan nykyään nimellä The Jackie McLean Institute of Jazz. Kenties kutkuttavinta elokuvassa onkin päästä seuraamaan saksofonistia opetustyössään. Luennoillaan hän puhuu oppilailleen John Coltranen eri kehitysvaiheista ja paasaa intohimoisesti kaupallisuuden kiroista ja Sun Rasta. Hauskana yksityiskohtana menneestä maailmasta pistää silmään erään eturivin oppilaan reipas luentotupakointi. Elokuvan ääniraita huojuu ärsyttävästi, mikä häiritsee hieman musiikkiosuuksista nauttimista. Ne ovat kuitenkin melko pienessä roolissa, joten suurta vahinkoa katsottavuudelle tästä ei aiheudu.