Minun täytynee heti näin alkuun tarjota muutama tekosyy miksi blogini päivitystahti on viimeaikoina ollut tavanomaistakin laiskempi. No, ensinnäkin olin viikon Imatralla Big Band -kurssilla, jossa ei treenintäyteisen päivän ja viihteentäyteisen illan välillä ollut juurikaan aikaa bloggailulle. BB-kurssin kokemuksista saatan kirjoittaa myöhemmin lisää, mikäli tulee sellainen fiilis. Toinen tekosyyni on simppelimpi: Nyt on kesä. Ei sitä aina vaan jaksa. Siinä siis lyhyt puolustuspuhe, nyt itse asiaan.
No niin, ja nyt itse dilemmaan, joka kaikessa yllättävyydessään on seuraava: En tiedä mihin levyyn ruhtinaallisen viiden euron lahjakorttini käyttäisin. Shokeeraavaa, eikö? En kuitenkaan ole täysin tyhjän päällä, sillä olen jo onnistunut rajaamaan vaihtoehtoni kolmeen. Kaikki ehdokkaat ovat melko tuoreita ja voidaan melko vaivatta sijoittaa suomalaisen jazzin iloisesti ja eloisasti pirskahtelevaan karsinaan. Nöf. Tähän rajaukseen on useita syitä, vähäisimpänä ei suinkaan se, että kotimaiset jazzlevyt tuppaavat usein olemaan melko hintavia - mid price -hintaiset suomijatsijulkaisut ovat tosiaankin harvinaista herkkua. Pidemmittä puheitta, tässä tulevat tuoreimmat ehdokkaat jo aivan liian täynnä olevaan levyhyllyyni:
Joonatan Rautio Trio: Commitment
Saksofonisti Joonatan Rautio oli pitkään nimi, joka kyllä kilisteli kelloja takaraivossani, vaikka en osannutkaan yhdistää siihen naamaa, soundista nyt puhumattakaan. No, sattuipa niin, että sain Imatralla hioa saksofoniosaamistani Raution opastuksessa. Hänen pedagogiset taitonsa ja suvereeni instrumentin hallintansa herättivät kiinnostuksen myös Joonatan Rautio Trion musiikkia kohtaan. Triossa Raution kanssa soittavat basisti Ville Herrala ja rumpali Joonas Riippa, eli kyseessä on siis pianoton saksofonitrio - yhtyemuoto, jonka Sonny Rollins esitteli maailmalle vuonna 1957 albumeillaan Way Out West ja A Night At The Village Vanguard. Tällainen kokoonpano voi parhaimmillaan olla todella antoisaa kuunneltavaa, kun sointusoittimen puute antaa solistille aika pitkälti vapaat kädet. Kurssilla kuulemani perusteella Rautiolla on enemmän kuin hyvät eväät käyttää noita vapauksia hyväkseen.
Verneri Pohjola Quartet: Hot Pot Place Around The Corner
Verneri Pohjolan muutaman vuoden takainen soolodebyytti Aurora on yksi hienoimpia kotimaisia jazzlevyjä ikinä. Noin, tulipahan julistettua sekin nyt ihan näin kirjallisessa muodossa. Joka tapauksessa viimeistään Auroralla Pohjola todisti olevansa taitava ja omaperäinen säveltäjä sekä erinomaisen ilmeikäs solisti. Hot Pot Place Around The Corner on edeltäjäänsä enemmän yhtyelevy, vaikka kappalemateriaali onkin standardeja lukuunottamatta kokonaan trumpetistin kynästä. Kvartettiin kuuluvat Pohjolan lisäksi hänen pitkäaikainen aisaparinsa, rumpali Joonas Riippa, joka siis soittaa myös Raution triossa, sekä Shanghaista kotoisin olevat pianisti Mark Bai ja basisti Michael Brownell. Levyn musiikki liikkuu hieman perinteisemmissä raameissa, kuin monenkirjavalla ja osin varsin kokeilevallakin Auroralla. Onkin mielenkiintoista kuulla Pohjolan operoivan ihan "jazzjazzkontekstissa". Eiköhän se ihan hyvin mene.Skalle & Sharon: Mainio Matka
Joonatan Rautio ja Verneri Pohjola ovat suomalaisessa jazzskenessä jo vakiintuneita nimiä, mutta Skalle & Sharon -nimen takana operoivat kolme kaveria kuuluvat vielä toistaiseksi niin kutsuttuun "up & coming" -osastoon. Trion rumpalin Tatu Rönkön voi bongata ainakin Auteur Jazzin rumpupallilta, sekä tietysti Elifantreesta, jossa soittaa myös Skalle & Sharonin saksofonisti Pauli Lyytinen. Kosketinsoittaja Tuomas A. Turusesta en sen sijaan tiedä oikeastaan yhtään mitään. Sori Tuomas, mutta eiköhän tämäkin asia korjaannu melko pian. Musiikillisesti trio poukkoilee jossain jazzin ja anarkistisen videopelimusiikin välillä, ainakin näin ensikuulemani perusteella. Skalle & Sharon tosin vaikuttaa yhtyeeltä, joka tulee yllättämään kuulijansa matkan varrella ainakin muutamaan otteeseen. Eli pidetään se genreleimasin toistaiseksi siellä laatikossa.
Tässä kirjoitellessani muistin juuri, että CDON.COMistahan voi levyt tilata laskulla. Se siitä dilemmasta sitten. Pistetään kaikki kolme tulemaan, niin minä saan levyni ja CDONin porukat jälleen kerran rahani, viiveellä tosin.
Kalliiksi tuli se viiden euron lahjakortti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti