Kuten otsikosta saattaa jo päätellä, en voi sietää sormio-sanaa. Järjellistä perustelua inholleni on hankala löytää, mutta yritän selittää kantani parhaani mukaan. Ensinnäkin, voisin antaa sanan olla, mikäli sitä käytettäisiin ainoastaan kuvaamaan urkujen (sormio & jalkio) ja ehkä harmonikkojen koskettimistoja. Näissä tapauksissa sormio-sanan käyttö tuntuu jokseenkin luontevalta, vaikka tuokin yhä mieleeni jonkin kiinalaisen sormiraudan tai pikkuriikkisen sormeen sidottavan kravatin.
Ärsyttämään sana rupeaa toden teolla, kun musiikkitoimittajat korvaavat sillä koskettimet-sanan tapaan: "Seppo Kantonen, sormiot". Aaaaaargh! Jukka Hauru on erityisesti kunnostautunut tällaisessa sormioviljelyssä ja olenpa kuullut s-sanan lipsahtavan Markus Partasenkin huulilta. Tiedän, että sanan käytön puolesta voi varmasti esittää useita hyviäkin argumentteja, onhan se toki sanana suomalaisempi ja näppärämpi, kuin esimerkiksi kosketinsoitin. Suurin ongelma sormio-sanan kanssa (siis sen lisäksi että se nyt vaan kuulostaa ja näyttää aivan helvetin ärsyttävältä!) lienee kuitenkin se, ettei sitä käytä oikein kukaan muu kuin musiikkitoimittajat. Vai oletteko koskaan kuulleet kenenkään ilmoittavan soittavansa sormioita? Tai kehuvan, että olipa taitava sormionsoittaja? Voin toki olla väärässäkin, mutta sanan tunkeminen keikka-arvioihin sun muihin haiskahtaa mielestäni toimittajien omahyväiseltä erikoisuudentavoittelulta ja väkinäiseltä kielen "rikastuttamiselta".
Asiasta saa olla eri mieltä. Ja lopuksi hieman luovaa kosketintyöskentelyä. Sormioksi suostuisin tämän videon instrumenteista kutsumaan korkeintaan Mr. Duken pikkuista sormisymbaalia.
2 kommenttia:
Haha! Jos tää olis facebook, painaisin LIKE.
Tää ei ehkä vieläkään ole ihan facebook, mutta like-namiska sentään löytyy nyt!
Lähetä kommentti