Pekka Tuppurainen: Röd/Blå

Ilma Recordsin katalogi sai neljännen julkaisunsa, kun Pekka Tuppurainen julkaisi levy-yhtiönsä kautta oman erinomaisen hämmentävän debyyttinsä Röd/Blå. Tuppurainen, jonka urotöihin kuuluu mm. Mikko Innasen loistavan F60.8:n tuottaminen ja kokoon parsiminen, johtaa levyllään Innasesta, Joonas Riipasta, Aki Rissasesta ja Magnus Broosta koostuvan yhtyeensä mitä eriskummallisimmista äänimaisemista vapaan improvisaation ja tuhnuisen blues-boogien kautta milloin mihinkin. Levy on sen verran moni-ilmeinen, että sen sisällön tarkempi kuvaileminen tuntuu jotenkin tylsältä. Se kannattaakin vaan pistää soimaan ja kuunnella mihin musiikki vie.

Moni kokee levyn varmasti vaikeana, mutta mielestäni asia on juurikin päinvastoin. Röd/Blå on äärimmäisen helppoa kuunneltavaa. Se ei vaadi kuulijaltaan mitään muuta, kuin korvan tai kaksi ja muutaman tunnin aikaa. Sitä ei tarvitse "ymmärtää", eikä siitä edes tarvitse olla mitään mieltä. Sen kun kuuntelee vaan.

Mikäli Tuppuraisen ja kumppanien ääniseikkailut haluaa kokea elävänä paikan päällä, on tänään siihenkin mahdollisuus. Levyjulkkarikeikka järjestetään illalla Birdlandissa. Liput maksavat 7 euroa.

Kalpeanaama folkkaa!

Satuin juuri näkemään YLE:n aamu-tv:n uusinnan, jossa Paleface promosi tänään julkaistavaa albumiaan Helsinki - Shangri-La. Tiesin, että kieli oli tätä levyä varten muuttunut englannista suomeksi, mutta mies ja kitara -henkiseen protestilaulumeininkiin en osannut varautua.



Hyvinhän se sujuu Palefacelta laulukin. Haastattelun loppuun artisti vetäisi vielä hienon, Juice Leskisen suomentaman version Procol Harumin 'A Whiter Shade of Pale'-klassikosta. Yllättävää ja virkistävää. Ja älkäähän huolestuko, onhan siellä tietty räppiäkin.

Markus Holkko Lauantaijatseissa

Tänään kannattaa puolenpäivän aikaan virittää radiovastaanottimet Bassoradion taajuudelle 102,8 Mhz (tai vaihtoehtoisesti avata Basson nettiradio), sillä Timo Lassyn vieraana Lauantaijatseissa vierailee mainio saksofonisti Markus Holkko. Markus Holkko Quartetin Jazz-Emmankin voittanut Being Here oli yksi 2000-luvun hienoimmista kotimaisista jazzlevyistä, joten odotukset uutta From Circuits, With Love -albumia kohtaan ovat melko korkealla. Tämänpäiväinen Lauantaijatsit tarjoaakin hyvän mahdollisuuden tutustua levyyn artistin itsensä opastuksella.

Mikäli tänään sattuu olemaan jotain parempaa tekemistä aikavälillä 12-14, lähetetään uusinta ohjelmasta sunnuntaina heti aamukuudelta. Tiedän, se on melko aikainen ajankohta etenkin viikonloppuaamuksi, mutta kyllähän hyvä jazzmusiikki aina kunnon yöunet päihittää!

Super Janne: Munkkisaari

Jotkut levyt vaan kolahtaa. Sain viikko sitten vihdoin hankittua Super Jannen uutukaisen, enkä meinaa nyt millään löytää ulos Munkkisaaresta. Viikonloppuna jätin iPodin kotiin ja huomasin ikävöiväni Dustin Hoffmanin näköistä naista jossain Jyväskylän laitamilla. Munkkisaari on ottanut tajuntani niin suvereenisti haltuunsa, että hetket, jolloin joku sen pirullisen tarttuvista kertosäkeistä ei luuppaisi pääkopassani, ovat harvassa.

Harvemmin räppilevystä kirjoittaessa tulee hehkutettua kertsejä, mutta tässä tapauksessa ei oikein muutakaan voi. Super Janne on ladannut hip hop -ilmaisuunsa niin väkevän annoksen soulia, että lauletut kertosäkeet nousevat useissa biiseissä kohokohdiksi. Tämä taas tietty kumpuaa siitä, että Super Janne todella osaa laulaa - samaahan ei kaikista laulua harrastavista MC:istä voi sanoa. Jannen riimittelykin on maukkaimmillaan risteillessään rennon ilmavasti jossain räpin ja laulun välimaastossa.

Sen lisäksi, että Super Jannen flow on kohdillaan, on Munkkisaari oiva osoitus miehen kyvyistä tuottajana ja säveltäjänä. Biitit käyvät groovella, joka paikoitellen tuo mieleen D'Angelon Voodoon tai vaikkapa Quintessencen ensimmäisen pitkäsoiton. Ja se on aika kova saavutus pääasiassa konevoimin tuotetulta levyltä. Toisinaan taustat nojailevat enemmän vanhan koulun hip hopin suuntaan ja muutamalla raidalla komppaa ihka oikea livebändi. Jokaisessa tapauksessa homma toimii kuin unelma.

Jottei nyt mentäisi ihan kritiikittömän ylistyksen puolelle, niin on sanottava, että lyriikat Munkkisaarella eivät aina yllä muiden osa-alueiden tasolle. Super Jannen tekstit eivät oikein onnistu aiheuttamaan ahaa-elämyksiä ja riimit tuntuvat välillä irrallisilta ja itsetarkoituksellisilta. Tämän voisi kuvitella olevan kohtalokas puute räppilevylle, mutta onneksi Munkkisaari onkin paljon enemmän kuin pelkkä räppilevy. Ja eikös jokaisella supersankarilla kuulukin olla se heikko kohtansa?

Munkkisaaren on julkaissut artistin pyörittämä Upleftbass Records ja sitä voi ostaa kaupoista tai iTunesista. Ostakaa siis!

Viiskulmast Olariin ja siitä koko Suomeen...

Nyt seuraa pieni nostalgiatuokio. Muistathan 2000-luvun alun, MoonTv:n ja MC Taakibörstan? Jos et, olet joko liian nuori, liian vanha, tai sitten prioriteettisi olivat kymmenen vuotta sitten ikävästi keturallaan. Kannattaa nuo klipit silti katsoa.

Comeback olis huikea juttu. Ei mulla muuta.

Flow-lauantai ja -sunnuntai - in colour!

En eilen ehtinyt koneelle, joten tässä lauantain ja sunnuntain tunnelmia samassa paketissa. Lauantain kohokohdiksi kiipivät festivaalin jazztarjonnan tyylillä avannut Timo Lassy Orchestra feat. José James, psykedeelisellä basaaripaukkeellaan teltan villinnyt Omar Souleyman ja tietty melkoiset bileet päälavalla pystyttänyt M.I.A. Major Lazer oli kuulemma myös todella kova. Harmi, että se meni tällä kertaa täysin ohi.

Festivaalin päätöspäivä lähti käyntiin Kemmurun tahdissa, eli toisin sanoen Dinosauruxia tuli missattua - 14.10 oli yksinkertaisesti liian aikainen ajankohta, ainakin minulle. Siitä päivä eteni mukavasti Ricky-Tick Big Bandin, Ballaké Sissokon, Konono N°1:n ja RotFrontin parissa. Vaikka Flow-sunnuntaita varjosti hieman pääesiintyjä Jónsin viime hetken peruutus, luulen ettei kovinkaan moni joutunut poistumaan paikalta pettyneenä. Päälavan viimeisen esiintymisajan perineen The xx:n tummanpuhuva ja minimalistinen indiepop sopi nimittäin Suvilahden pimenneeseen kesäiltaan lähes täydellisesti.

Flow on nyt tältä vuodelta ohi, mutta mikäli olitte sunnuntaina paikalla, säilyttäkää lippunne tai rannekkeenne! Festivaalin sivuilla on nimittäin ilmoitettu, että Flow’n kävijöitä pyydetään säilyttämään sunnuntain sisältävä pääsylippunsa tai todiste sen ostosta, sillä Flow suunnittelee asiaan liittyvää “syysyllätystä”.

Hmmm. Pistää miettimään. Sunnuntain pääesiintyjä Jónsi peruutti äkillisesti ja sunnuntaille lipun ostaneille on luvassa syksymmällä pikku yllätys. Uskaltaisikohan tässä laskea 1+1?

Flow-perjantai - in colour!

Flow-viikonlopun avauspäivä on nyt takana ja festivaali pyörähtikin käyntiin oikein mukavasti. Perjantain huippuhetkiksi nousivat Ulverin, Big Boin ja hieman puun takaa hyökänneen Magnetic Manin setit. Ruokapuolella erittäin maukas ja suhteellisen huokea vegedog yllätti positiivisesti. Varsinaisen festariraportin voi lukea Synkoopin seuraavasta numerosta. Tässä kuitenkin hieman esimakua kuvien muodossa. Eli infoa seuraa siis yli yhdeksän tuhannen sanan edestä, eiks se jotenkin niin mennyt?