Flow-lauantai ja -sunnuntai - in colour!

En eilen ehtinyt koneelle, joten tässä lauantain ja sunnuntain tunnelmia samassa paketissa. Lauantain kohokohdiksi kiipivät festivaalin jazztarjonnan tyylillä avannut Timo Lassy Orchestra feat. José James, psykedeelisellä basaaripaukkeellaan teltan villinnyt Omar Souleyman ja tietty melkoiset bileet päälavalla pystyttänyt M.I.A. Major Lazer oli kuulemma myös todella kova. Harmi, että se meni tällä kertaa täysin ohi.

Festivaalin päätöspäivä lähti käyntiin Kemmurun tahdissa, eli toisin sanoen Dinosauruxia tuli missattua - 14.10 oli yksinkertaisesti liian aikainen ajankohta, ainakin minulle. Siitä päivä eteni mukavasti Ricky-Tick Big Bandin, Ballaké Sissokon, Konono N°1:n ja RotFrontin parissa. Vaikka Flow-sunnuntaita varjosti hieman pääesiintyjä Jónsin viime hetken peruutus, luulen ettei kovinkaan moni joutunut poistumaan paikalta pettyneenä. Päälavan viimeisen esiintymisajan perineen The xx:n tummanpuhuva ja minimalistinen indiepop sopi nimittäin Suvilahden pimenneeseen kesäiltaan lähes täydellisesti.

Flow on nyt tältä vuodelta ohi, mutta mikäli olitte sunnuntaina paikalla, säilyttäkää lippunne tai rannekkeenne! Festivaalin sivuilla on nimittäin ilmoitettu, että Flow’n kävijöitä pyydetään säilyttämään sunnuntain sisältävä pääsylippunsa tai todiste sen ostosta, sillä Flow suunnittelee asiaan liittyvää “syysyllätystä”.

Hmmm. Pistää miettimään. Sunnuntain pääesiintyjä Jónsi peruutti äkillisesti ja sunnuntaille lipun ostaneille on luvassa syksymmällä pikku yllätys. Uskaltaisikohan tässä laskea 1+1?

Flow-perjantai - in colour!

Flow-viikonlopun avauspäivä on nyt takana ja festivaali pyörähtikin käyntiin oikein mukavasti. Perjantain huippuhetkiksi nousivat Ulverin, Big Boin ja hieman puun takaa hyökänneen Magnetic Manin setit. Ruokapuolella erittäin maukas ja suhteellisen huokea vegedog yllätti positiivisesti. Varsinaisen festariraportin voi lukea Synkoopin seuraavasta numerosta. Tässä kuitenkin hieman esimakua kuvien muodossa. Eli infoa seuraa siis yli yhdeksän tuhannen sanan edestä, eiks se jotenkin niin mennyt?

Flow ja kirotut päällekkäisyydet

Punavuoressa lienee jo käynnissä kuumeinen ironiaviiksien trimmailu ja asukokonaisuuksien mallailu, sillä hipsterikansan kesän huipennus on aivan nurkan takana. Flow Festival 2010 alkaa perjantaina, mutta jo muutaman tunnin päästä on mahdollisuus ottaa varaslähtö The Chemical Brothersin ja LCD Soundsystemin tahdissa. Lippuja avajaiskonserttiin löytyy vielä, joten sellaisen voi hankkia vaikkapa portilta. Itse en ole menossa, joten keskityn tässä nyt perjantaina alkavaan pääkoitokseen.

Flow saattaa joidenkin mielestä olla huvittavankin trendikäs extra hip -artisteineen, sushiravintoloineen ja muotitietoisine yleisöineen - mikäpä olisikaan hauskempaa, kuin hipstereiden kustannuksella naljailu? Musiikillinen kattaus festivaalilla on kuitenkin vailla vertaansa. Ohjelmassa on ainakin meikäläiselle juuri sopiva sekoitus suosikkeja ja toisaalta myös täysin uusia tuttavuuksia. Flow'n hiljattain päivitetty Spotify-soittolista onkin viime päivinä ollut tehosoitossa ja uutta kiehtovaa musiikkia tuntuu löytyvän joka kuuntelukerralla. Lähdenkin Suvilahteen vähintään yhtä innoissani kuulemaan uutta, kuin fiilistelemään jo tuttuja lemppareita.

Kiinnostavien esiintyjien paljous tuo mukanaan myös erään ärsyttävän ongelman, nimittäin päällekkäisyydet. Ja mitä enemmän tutustun esiintyjiin etukäteen, sitä enemmän päällekkäisyyksiä tietenkin syntyy. Perjantaina täytyy tehdä valinta Ulverin hämyisen fiilistelyn ja Broken Bellsin popimman, mutta varsin mainion meiningin välillä. Lisäksi pitää päättää viekö kyllästymiseen saakka suitsutettu kotimaan kulttibändi Circle voiton Airista. Kumpaakaan en ole aiemmin nähnyt livenä. Circlen perään ehtisi vielä Voimala-klubille kuulemaan Four Tetin setin ennen kuin Big Boi aloittaa päälavalla. Sitä en aio missata.

Lauantaina ongelmia tuottavat Owen Pallettin ja José Jamesilla höystetyn Timo Lassy Orchestran - siis uuden tuttavuuden ja vanhan suosikin - esiintymisten samanaikaisuus. Lisäksi ekstrabonuksena nuo molemmat menevät ainakin osaksi päällekkäin myös Junipin setin kanssa. Hieman arvon vielä myös Flow Festivalin omaksi pensselisedäksikin tituleeratun Omar Souleymanin ja naapurintyttö Robynin välillä. Tällä hetkellä vaaka on hienoisesti kallellaan lähi-idän suuntaan.

Sunnuntaikaan ei tuo helpotusta, sillä heti alkuun joudun valitsemaan joko Kemmurun tai Ricky-Tick Big Bandin. Kemmuru aloittaa hieman aikaisemmin, joten keikan alun ehdin ainakin kuulemaan. Jos meininki Teltassa on tarpeeksi hyvä, voi olla, että RTBB jää jälleen näkemättä. Sunnuntain toinen taistelupari tuleekin Afrikasta. Malilainen kora-taituri Ballaké Sissoko ja Mulatu Astatkea paikkaamaan buukattu Kongolainen Konono N°1 kiinnostaisivat molemmat. Konono N°1:n hypnoottinen, sähköistetty sormipianofunk tuntuu ehkä tällä hetkellä hivenen houkuttelevammalta, mutta mieli ehtii varmasti muuttua useasti ennen sunnuntaita.

Loppujen lopuksi onkin varmasti parempi olla stressaamatta näistä liikaa ja noudattaa ikivanhaa viisautta: Go with the flow. Nähdään Suvilahdessa!

Poukkoilua, kasaria ja Teenage Mutant Ninja Turtles - Skalle & Sharon Espan lavalla

Muutama viikko sitten tilaamistani levyistä on toistaiseksi koviten kolahtanut Skalle & Sharonin Mainio matka, joka on osoittautunut vähintäänkin nimensä veroiseksi. Onnekseni sain viime tiistaina mahdollisuuden nähdä yhtyeen elävänä Espan lavalla. Keikka oli osa koko heinäkuun kestänyttä Jazz-Espa -festivaalia.

Skalle & Sharon osoitti tunnin mittaisen settinsä aikana lähes täydellistä epäkunnioitusta kaiken maailman genrerajoja kohtaan. Bändi vei yleisönsä kiertoajelulle omaan iloisesti vinksahtaneeseen maailmaansa, jossa kaikenlaiset tyylit reggaesta kasarifuusioon ja syntikkapopista free jazziin valjastettiin surutta palvelemaan yhtyeen musiikillisia päämääriä. En voi sanoa olleeni yllättynyt huomatessani ihmisten vähän väliä jäävän kyydistä pois - lavan edustan penkeille istahtaneille turisteille ja kenties leppoisaa kesäistä jatsituokiota odottaneille seniorikansalaisille vauhti tuntui olevan piirun verran liian kova.

Tyylillisen kameleonttimaisuuden lisäksi Skalle & Sharonin esiintymisessä miellytti valtava energia, jolla trio poukkoilevia sävellyksiään tulkitsi. Vaikka kappaleet olivat melko monimutkaisia, soitti kolmikko alusta loppuun ronskisti ja sortumatta turhaan hienosteluun. Mainio matka -debyytiltä kuultiin nimikappaleen lisäksi ainakin Weather Reportin suuntaan nyökkäilevä 'Joydanz', sarjakuvamaisen pahaenteinen 'Zombie', sekä rauhoittavana välipalana kaunis 'Kielo ja leppäkerttu'.

Skalle & Sharon esitti keikalla myös tuoreempaa materiaalia, jonka yhteiseksi nimittäjäksi nousi kultainen 1980-luku. Soittajien (kuten myös minun) lapsuuden vuosikymmen oli vahvasti läsnä Tuomas A. Turusen syntikkasoundeissa ja rumpali Tatu Rönkön vähän väliä ilmoille takomissa kasarivoimafilleissä. Saksofonisti Pauli Lyytinen kantoi kortensa kekoon vuorottelemalla tenorin ja EWIn varressa. Nostalgia huipentui varsin vapaamuotoiseen tulkintaan TMNT-tunnarista, jonka Turunen spiikkasi sisään "jazz-standardina 80-luvulta". Kuten arvata saattaa, pari-kolmekymppisistä koostunut yleisönosa myhäili tyytyväisenä, kun taas vanhemmilta meni tämä viittaus aika pitkälti ohi.

Skalle & Sharonin uutta levyä odotellessa suosittelen lämpimästi hankkimaan liput Mainiolle Matkalle joko sähköisesti, tai perinteisemmin fyysisessä muodossa.

Jazz-Espa on täällä taas!

Ja on siis tietenkin ollut jo heinäkuun alusta asti. Heräsin itse taas tavalliseen tapaani hieman myöhässä. Tärkeintä on kuitenkin, että heräsin. Viime kesänä en tainnut nähdä yhtä ainutta keikkaa tämän kuukauden mittaisen festivaalin tarjonnasta. Niille, joille Jazz-Espa ei ole tuttu juttu, kyseessä on siis Jazzliiton järjestämä konserttisarja Helsingin Esplanadin puistossa. Joka arkipäivä klo 16 Espan lavalle nousee uusi jazzyhtye ihastuttamaan yleisöä ja satunnaisia ohikulkijoita.

Olin eilen ensimmäistä kertaa nauttimassa tämän vuotisesta Jazz-Espasta, kun esiintymisvuorossa oli kotimainen Tonight at Noon, joka on Charles Mingusin musiikilla kulkeva kvintetti. Rummut, urut, kaksi saksofonia ja trumpetti osoittautui mainioksi reseptiksi Mingusin väkevien sävellysten tulkitsemiseen. Alttoa ja baritonia soittanut Mikko Innanen pysäytti jälleen kerran vallattoman anarkistisella ulosannillaan, vaikka eipä yhtyeen muissakaan solisteissa moitteen sijaa ollut.

Mikko Innanen, Jussi Kannaste ja Jukka Eskola

tuuttaavat. Mikko Helevä urkuineen taustalla.

Lopulta virkistävä sade lopetti keikkaelämykseni ennenaikaisesti, mutta Tonight at Noon ehti lyhyessäkin ajassa vakuuttaa. Huhut kertovat, että bändiltä olisi lähiaikoina tulossa levykin kauppoihin. Pakkohankinta taitaapi olla siis edessä.

Jazz-Espa jatkuu iloisesti heinäkuun loppuun saakka ja lavalla tullaan näkemään vielä Jukkis Uotila Band, Teemu Takanen & Takatonic, Kvalda, Pentti Hietanen Jazz Ensemble, Skalle & Sharon ja monia muita. Koko homma huipentuu sunnuntaina 1.8. Alppipuisto Jazziin, jossa esiintyvät PLOP, Mirja Mäkelä Trio, Jukka Eskola Quintet ja Verneri Pohjola Aurora. Illemalla voi mbarissa kuulla vielä Dalindèoa, sekä Alppipuisto Jazz DJ:tä. Koko ohjelma löytyy Jazzliiton sivuilta.

Flow 2010 julkisti lopullisen ohjelmansa

Helsingissä elokuussa järjestettävä Flow-festivaali on nyt lyönyt lukkoon artistikiinnityksensä. Viimehetken lisäykset antoivat jo valmiiksi maukkaalle esiintyjäkaartille herkullisen kuorrutuksen, kun mukaan saatiin mm. Outkastin toinen puolisko Big Boi ja uusi Suomi-suosikkini Kemmuru. Yhdysvaltalainen Wovenhand sen sijaan on perunut esiintymisensä.

Big Boin tyylinäyte:

Ja Kemmuru perässä:

Muita lisäyksiä ovat ulkomaiset Caribou ja Magnetic Man sekä kotimaiset Uusi Fantasia, Islaja, Dinosauruxia ja Ville Leinonen, muutamia mainitakseni. Mielenkiintoiselta vaikuttaa myös kitaristi Kalle Kaliman soolokonsertti, joka kantaa nimeä Pentasonic. Hienoa, että festivaali panostaa myös hieman härömpään musiikilliseen ilmaisuun!

Ja yllämainitut kiinnityksethän ovat tosiaan vain jäävuoren huippu - pinnan alla kimaltelevat mm. Air, Broken Bells, Jimi Tenor & Tony Allen, M.I.A., Timo Lassy Orchestra w/ José James, Jónsi, Mulatu Astatke ja Ricky-Tick Big Band.

Julistan täten olevani virallisesti innoissani.

Festivaalin koko ohjelman voi tarkastaa täältä. Ja liput voi hankkia täältä. Elokuuta odotellessa voi tunnelmaan virittäytyä Flow 2010 -soittolistan avulla. Tätä ei sovi missata!

Farmers Market Jyväskylän Kesään! (Unohtakaa se Summer Jazz)

Ehdin tuossa hätäisesti julistaa, että Farmers Market soittaisi Summer Jazzeilla ensi kesänä. Kyseinen festivaali pitää kuitenkin välivuotta ja tapahtuma, jossa bändi soittaa, on nimeltään Jyväskylän Kesä. Kiitos man9 korjauksesta! Alla vielä alkuperäinen ja virheellinen kirjoitus muistuttamassa, ettei koskaan tule olettaa.

_____________________________________________________________________________________

Tätä olikin jo odotettu: Norjalainen Farmers Market palaa rikospaikalle seitsemän vuoden jälkeen ja esiintyy Jyväskylässä lauantaina 17.7.2010. Näin siis ainakin yhtyeen omien nettisivujen mukaan. Summer Jazzien esiintyjiä ei ole vielä virallisesti julkistettu eivätkä festivaalin nettisivutkaan ole vielä auenneet, mutta uskaltanen kyllä jo näidenkin tietojen perusteella innostua norjalaisten toisesta tulemisesta.

Kirjoitin Farmers Marketista aiemmin täällä. Maistiaisia bändin tuotannosta löytyy mm. Spotifysta ja farmers-market.netistä.

Huhtijazzit tulee!

Festivaalijumalat tuntuvat jostain syystä nyt hymyilevän minulle. Kaikessa viisaudessaan ja hyväntahtoisuudessaan ne ovat päättäneet antaa minulle toisen mahdollisuuden muutaman aikaisemmin missaamani festivaalikeikan suhteen. Ensimmäinen oli Jukka Perkon Akseli Afrikassa -projekti, joka meni aivan omaa saamattomuuttani sivu suun Viapori Jazzissa viime vuonna. Toinen on Jaska Lukkarinen Trio, jonka esiintymisen onnistuin ohittamaan Porissa kesällä. Tällä kertaa syynä ei ollut oma laiskuus, vaan Jazzien pressipassiin printatut rajoitukset. Mutta nyt April Jazz antaa minulle mahdollisuuden nähdä molemmat ja paljon muutakin. Liput on varattu näiden lisäksi Jimi Tenorin keikalle ja harkinnassa on myös ainakin Roy Haynesin ja Jazztronikin tsekkaaminen. Lompakkoni on varmasti eri mieltä, mutta sitähän ei näissä päätöksissä konsultoida!

Juhlaviikot alkoi, ahdistaa

Tänään on Helsingin Juhlaviikkojen ensimmäinen päivä ja koen sen johdosta lievää ahdistusta. Äkkiseltään muutaman viikon pituinen massiivinen kaupunkifestivaali saattaa vaikuttaa hyvältäkin idealta. Helsinkiin saapuu suuri joukko maailmanluokan artisteja sekä taiteilijoita ja konsertteja, esityksiä ja erinäköisiä tapahtumia on varmasti lähes jokaiseen makuun. Miksi ihmeessä siis valitan, saatatte kysyä?

Voin selittää ahdistukseni lähteen. Kävisin hyvin mielelläni kuuntelemassa Wilcoa, Paquito D'Riveraa, Joshua Redmania, Jazzanovaa, Ricky Tick Records Sound Bashia, Jukka Perkon Akseli Afrikassa -projektia, Verneri Pohjolaa ja Tuomo Prättälää, K3 Kimmo Pohjonen & Sami Kuoppamäki feat. Timo Kämäräinen -projektia ja monia muitakin esiintyjiä. Saattaisin tähän kyetäkin, mikäli konsertit olisivat ripoteltuna pidemmälle ajanjaksolle. Parin viikon sisään ahdettu paljous tarkoittaa sitä, ettei minulla yksinkertaisesti ole varaa käydä kuin harvoilla ja valituilla keikoilla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että saatan mennä Viapori Jazziin ihmettelemään Jukka Perkon mielenkiintoista multimediaproggista (erityisen voimakkaasti minua vetää sinne ylivoimainen perkussiotiimi Teppo Mäkynen & Jaska Lukkarinen) ja niin, onhan meille taloudellisesti rajoittuneille aina Art goes kapakka! Pientä lohdutusta tarjoaa myös tieto siitä, että Wilcon keikka on loppuunmyyty, joten sen missaaminen ei ole enää omissa käsissäni.

Taide kuuluu kaikille, mutta joillekin se taitaa kuitenkin kuulua enemmän kuin toisille.

Yhdestä tuli kolme

Pori Jazzin pitkäaikainen taiteellinen johtaja Jyrki Kangas jättää homman uuden sukupolven käsiin. Ensi kesän Pori Jazz tulee olemaan viimeinen, jonka sisällöstä Kangas vastaa. Positiiviseksi uutisen tekee Kangasta paikkaamaan palkattu troikka. Tuomas Kallion johdolla toimiva työryhmä koostuu hänen lisäkseen Teppo Mäkysestä, joka tulee vastaamaan festivaalin kotimaisesta tarjonnasta, sekä Markus Partasesta, jonka kontolle jää ulkomaisen ohjelmiston tuottaminen.

Jos minulta kysytään, niin parempaa porukkaa jazzeja vetämään tuskin voisi löytääkään. Tuomas Kallio tunnetaan parhaiten miehenä Nuspirit Helsinki -projektin, The Five Corners Quintetin ja Flow-festivaalin takana. Kallion pettämättömälle tyylitajulle ja mittaville kansainvälisille kontakteille löytyy varmasti käyttöä uudessa pestissä.

Suomalaisten jazzrumpaleiden ehdottomaan eliittiin kuuluva Teppo Mäkynen, aka Teddy Rok, on Kallion pitkäaikainen yhteistyökumppani ja muun muassa The Five Corners Quintetin livekokoonpanon sydän ja sielu. Mäkynen tuntee kotimaisen rytmimusiikin kentän varmasti niin hyvin, kuin kukaan vain voi. Kansainvälisestä ohjelmistosta vastaava Markus Partanen voi olla nimenä hieman tuntemattomampi, mutta kyseessä on kuitenkin jazzmusiikin rautainen ammattilainen. YLElle jazzohjelmia toimittava Partanen on muun muassa jo vuosia isännöinyt Juttutuvan legendaarista Rytmihäiriöklubia ja toimittanut mainion tietopaketin tämän hetken suomalaisesta jazzista ja sen tekijöistä, nimeltään Rytmihäiriöitä - Uuden suomi-jazzin nousu.

Mitäkö tämä kaikki sitten tarkoittaa noin keskiverto festivaalivieraan kannalta? Jos saa spekuloida, niin sanoisin, että enemmän jazzia, vähemmän Bob Geldofin ja Shaggyn kaltaisia "mitä helvettiä ne täällä tekee"-pääesiintyjiä. Näin sopii ainakin toivoa. No, vielä joudumme odottelemaan vuoden verran, ennen kuin tämän kolmikon kättenjälki näkyy Jazzien ohjelmatarjonnassa, mutta itselläni ainakin on tästä vallanvaihdosta äärimmäisen hyvä kutina.