Massive Attackia, Jaga Jazzistia, Dalindèoa ja kahmalokaupalla Zappaa

Siinä viimeisimmät levyostokseni. Vielä muutama vuosi sitten olisin luultavasti kiikuttanut rahani johonkin levykauppaan ja poistunut liikkeestä laukku täynnä CD-levyjä. Ajat ovat tunnetusti muuttuneet ja kuvaavaa onkin, että otsikossa mainitun musiikin hankin kolmella eri tavalla: Hakemalla perinteisesti levykaupasta, tilaamalla CD:inä internetistä ja ostamalla latauksena iTunesista. Olin kaiken lisäksi tehnyt ostopäätökseni Spotify-kuuntelun perusteella, Zappa poislukien.

Musiikin kauppaaminen on totisesti murroksessa ja tämä aiheuttaa minulle huomattavia vaikeuksia päättää missä formaatissa ja mistä musiikkini hankin. Spotifyn käyttäminen on opettanut minulle, että joka ikistä "ihan ok" -levyä ei tarvitse välttämättä omistaa. Toisaalta palvelun kautta olen myös löytänyt useita uusia levytuttavuuksia, jotka olen lopulta halunnut omakseni.

Nykyään kun päätän, että haluan hankkia jonkin tietyn levyn, suuntaan nettiselaimeni ensiksi osoitteeseen amazon.co.uk. Tämän jälkeen tarkistan saako levyn halvemmalla, jos sen lataa iTunesista. Jos hintaero ei ole merkittävä, tilaan levyni CD:nä Amazonista. Jos levyä ei ole saatavilla kummastakaan nettikaupasta, tai jos sen saa edullisemmalla hinnalla jostain Helsingin monista levyliikkeistä, turvaudun perinteisiin musiikinhankintametodeihin. Näin kävi esimerkiksi juuri ostamieni Zappa-levyjen kanssa.

Tämä siis koskee ainoastaan levyjä, jotka tiedän haluavani. Heräteostokset ovat asia erikseen ja ne soveltuvatkin parhaiten perinteiseen levykauppa-ympäristöön.

Kaiken tämän ostokäytäntö- ja formaattisekavuuden keskellä yksi ajatus kuitenkin lohduttaa edes hieman: En koskaan ryhtynyt keräämään vinyylejä.

iTunes U

Löysin vasta hiljattain iTunes U-palvelun. Sen kautta pääsee helposti käsiksi valtavaan määrään luentoja, joita tarjoavat lukuisat yliopistot ympäri (lähinnä englanninkielistä) maailmaa. Alun runsaudensarviahdistuksen jälkeen törmäsin muutamaan todella mielenkiintoiseen luentosarjaan, jotka olen jo tähän mennessä ehtinyt kuunnella kokonaan.

Georgia State Universityn Dr. Gordon Vernickin History of Jazz -sarja on kevyt, runsain musiikkiesimerkein kuvitettu katsaus jazzin historian merkkihenkilöihin ja tärkeimpiin ilmiöihin. Luennot ovat lyhyitä, keskimäärin noin kymmenen minuutin mittaisia, ja aiheen merkittävyyden voi päätellä jo siitä, kuinka monta luentoa sen käsittelemiseen käytetään. History of Jazz ei anna mitään kovin syvällistä kokonaiskuvaa aiheestaan, mutta toimii varmasti erinomaisena johdatuksena jazzin historiaan, mikäli aihe ei ole ennestään kovin tuttu. Sarjassa parasta ovat ehdottomasti havainnolliset musiikkiesimerkit, jotka todella saavat luennot elämään. On huomattavasti helpompi ymmärtää mitä tarkoitetaan esimerkiksi west coast jazzilla tai hard bopilla, jos näistä saa saman tien kuulla laadukkaat soivat esimerkit.

Huolimatta karsitummista tuotantoarvoistaan ja musiikkiesimerkkien puuttumisesta, osoittautui seuraavaksi kuuntelemani luentosarja kuitenkin edellistä antoisammaksi. Kyseessä oli Arizona State Universityn Jazz + Culture -kurssi, jossa nimensä mukaisesti käytiin läpi jazzin historiaa, painottaen vahvasti kulttuurista ja sosiaalista kontekstia. 31 keskimäärin 45 minuutin mittaista luentoa pitivät pitkään otteessaan, ihan jo kokonaiskestonsakin takia. Professori Andrew Barnes (hänen nimeään ei mainita luennoissa, kaivoin sen esiin ASU:n verkkosivuilta) nivoo jazzin kehityksen kiinteäksi osaksi Yhdysvaltain tapahtumarikasta historiaa eikä kaihda käsittelemästä vaikeitakaan kysymyksiä, kuten rotua ja sen merkitystä jazzin eri suuntausten muotoutumisessa. Barnes ei myöskään tarjoile lopullisia vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan saattaa esitellä kiistanalaisesta historiallisesta ongelmakohdasta useita kilpailevia näkökantoja. Itse musiikkiin ei luentosarjassa kovinkaan syvällisesti keskitytä, mikä on varsin ymmärrettävää, ottaen huomioon kurssin painotuksen ja sen, että kyse on historian laitoksen opetuksesta.

Joka tapauksessa suosittelen lämpimästi tutustumaan Jazz + Culture -kurssiin mikäli kiinnostusta löytyy. Musiikkiesimerkkien puuttumisen takia olisi ehkä hyvä, jos kuulijalla olisi jonkinlainen käsitys siitä, miltä jazz eri aikoina on kuulostanut. Mikäli tällaista yleiskuvaa ei ole, suosittelen varaamaan luentojen kylkeen oheiskuunneltavaa vaikkapa Spotifyn muodossa.