Flow-lauantai ja -sunnuntai - in colour!

En eilen ehtinyt koneelle, joten tässä lauantain ja sunnuntain tunnelmia samassa paketissa. Lauantain kohokohdiksi kiipivät festivaalin jazztarjonnan tyylillä avannut Timo Lassy Orchestra feat. José James, psykedeelisellä basaaripaukkeellaan teltan villinnyt Omar Souleyman ja tietty melkoiset bileet päälavalla pystyttänyt M.I.A. Major Lazer oli kuulemma myös todella kova. Harmi, että se meni tällä kertaa täysin ohi.

Festivaalin päätöspäivä lähti käyntiin Kemmurun tahdissa, eli toisin sanoen Dinosauruxia tuli missattua - 14.10 oli yksinkertaisesti liian aikainen ajankohta, ainakin minulle. Siitä päivä eteni mukavasti Ricky-Tick Big Bandin, Ballaké Sissokon, Konono N°1:n ja RotFrontin parissa. Vaikka Flow-sunnuntaita varjosti hieman pääesiintyjä Jónsin viime hetken peruutus, luulen ettei kovinkaan moni joutunut poistumaan paikalta pettyneenä. Päälavan viimeisen esiintymisajan perineen The xx:n tummanpuhuva ja minimalistinen indiepop sopi nimittäin Suvilahden pimenneeseen kesäiltaan lähes täydellisesti.

Flow on nyt tältä vuodelta ohi, mutta mikäli olitte sunnuntaina paikalla, säilyttäkää lippunne tai rannekkeenne! Festivaalin sivuilla on nimittäin ilmoitettu, että Flow’n kävijöitä pyydetään säilyttämään sunnuntain sisältävä pääsylippunsa tai todiste sen ostosta, sillä Flow suunnittelee asiaan liittyvää “syysyllätystä”.

Hmmm. Pistää miettimään. Sunnuntain pääesiintyjä Jónsi peruutti äkillisesti ja sunnuntaille lipun ostaneille on luvassa syksymmällä pikku yllätys. Uskaltaisikohan tässä laskea 1+1?

Flow-perjantai - in colour!

Flow-viikonlopun avauspäivä on nyt takana ja festivaali pyörähtikin käyntiin oikein mukavasti. Perjantain huippuhetkiksi nousivat Ulverin, Big Boin ja hieman puun takaa hyökänneen Magnetic Manin setit. Ruokapuolella erittäin maukas ja suhteellisen huokea vegedog yllätti positiivisesti. Varsinaisen festariraportin voi lukea Synkoopin seuraavasta numerosta. Tässä kuitenkin hieman esimakua kuvien muodossa. Eli infoa seuraa siis yli yhdeksän tuhannen sanan edestä, eiks se jotenkin niin mennyt?

Ilmaista Suomi-musaa, olkaa hyvä!

Diogenes Music on julkaissut vapaasti ladattavissa olevan digitaalisen kokoelman, joka esittelee lafkan labelien runsasta Flow-edustusta. Kokoelman saa myös Spotify-soittolistana, mutta itse ainakin latasin mp3:set iPodillani kuunneltaviksi. Mukana ovat mm. Circle, Sami Kukka, Islaja ja Lau Nau, sekä oma suosikkini, Dinosauruxian (noinko se taipuu?) 'Safe (MISF*TS remix)'. Diogenes Musicin Flow-samplerin voi ladata täältä.

Flow ja kirotut päällekkäisyydet

Punavuoressa lienee jo käynnissä kuumeinen ironiaviiksien trimmailu ja asukokonaisuuksien mallailu, sillä hipsterikansan kesän huipennus on aivan nurkan takana. Flow Festival 2010 alkaa perjantaina, mutta jo muutaman tunnin päästä on mahdollisuus ottaa varaslähtö The Chemical Brothersin ja LCD Soundsystemin tahdissa. Lippuja avajaiskonserttiin löytyy vielä, joten sellaisen voi hankkia vaikkapa portilta. Itse en ole menossa, joten keskityn tässä nyt perjantaina alkavaan pääkoitokseen.

Flow saattaa joidenkin mielestä olla huvittavankin trendikäs extra hip -artisteineen, sushiravintoloineen ja muotitietoisine yleisöineen - mikäpä olisikaan hauskempaa, kuin hipstereiden kustannuksella naljailu? Musiikillinen kattaus festivaalilla on kuitenkin vailla vertaansa. Ohjelmassa on ainakin meikäläiselle juuri sopiva sekoitus suosikkeja ja toisaalta myös täysin uusia tuttavuuksia. Flow'n hiljattain päivitetty Spotify-soittolista onkin viime päivinä ollut tehosoitossa ja uutta kiehtovaa musiikkia tuntuu löytyvän joka kuuntelukerralla. Lähdenkin Suvilahteen vähintään yhtä innoissani kuulemaan uutta, kuin fiilistelemään jo tuttuja lemppareita.

Kiinnostavien esiintyjien paljous tuo mukanaan myös erään ärsyttävän ongelman, nimittäin päällekkäisyydet. Ja mitä enemmän tutustun esiintyjiin etukäteen, sitä enemmän päällekkäisyyksiä tietenkin syntyy. Perjantaina täytyy tehdä valinta Ulverin hämyisen fiilistelyn ja Broken Bellsin popimman, mutta varsin mainion meiningin välillä. Lisäksi pitää päättää viekö kyllästymiseen saakka suitsutettu kotimaan kulttibändi Circle voiton Airista. Kumpaakaan en ole aiemmin nähnyt livenä. Circlen perään ehtisi vielä Voimala-klubille kuulemaan Four Tetin setin ennen kuin Big Boi aloittaa päälavalla. Sitä en aio missata.

Lauantaina ongelmia tuottavat Owen Pallettin ja José Jamesilla höystetyn Timo Lassy Orchestran - siis uuden tuttavuuden ja vanhan suosikin - esiintymisten samanaikaisuus. Lisäksi ekstrabonuksena nuo molemmat menevät ainakin osaksi päällekkäin myös Junipin setin kanssa. Hieman arvon vielä myös Flow Festivalin omaksi pensselisedäksikin tituleeratun Omar Souleymanin ja naapurintyttö Robynin välillä. Tällä hetkellä vaaka on hienoisesti kallellaan lähi-idän suuntaan.

Sunnuntaikaan ei tuo helpotusta, sillä heti alkuun joudun valitsemaan joko Kemmurun tai Ricky-Tick Big Bandin. Kemmuru aloittaa hieman aikaisemmin, joten keikan alun ehdin ainakin kuulemaan. Jos meininki Teltassa on tarpeeksi hyvä, voi olla, että RTBB jää jälleen näkemättä. Sunnuntain toinen taistelupari tuleekin Afrikasta. Malilainen kora-taituri Ballaké Sissoko ja Mulatu Astatkea paikkaamaan buukattu Kongolainen Konono N°1 kiinnostaisivat molemmat. Konono N°1:n hypnoottinen, sähköistetty sormipianofunk tuntuu ehkä tällä hetkellä hivenen houkuttelevammalta, mutta mieli ehtii varmasti muuttua useasti ennen sunnuntaita.

Loppujen lopuksi onkin varmasti parempi olla stressaamatta näistä liikaa ja noudattaa ikivanhaa viisautta: Go with the flow. Nähdään Suvilahdessa!

Poukkoilua, kasaria ja Teenage Mutant Ninja Turtles - Skalle & Sharon Espan lavalla

Muutama viikko sitten tilaamistani levyistä on toistaiseksi koviten kolahtanut Skalle & Sharonin Mainio matka, joka on osoittautunut vähintäänkin nimensä veroiseksi. Onnekseni sain viime tiistaina mahdollisuuden nähdä yhtyeen elävänä Espan lavalla. Keikka oli osa koko heinäkuun kestänyttä Jazz-Espa -festivaalia.

Skalle & Sharon osoitti tunnin mittaisen settinsä aikana lähes täydellistä epäkunnioitusta kaiken maailman genrerajoja kohtaan. Bändi vei yleisönsä kiertoajelulle omaan iloisesti vinksahtaneeseen maailmaansa, jossa kaikenlaiset tyylit reggaesta kasarifuusioon ja syntikkapopista free jazziin valjastettiin surutta palvelemaan yhtyeen musiikillisia päämääriä. En voi sanoa olleeni yllättynyt huomatessani ihmisten vähän väliä jäävän kyydistä pois - lavan edustan penkeille istahtaneille turisteille ja kenties leppoisaa kesäistä jatsituokiota odottaneille seniorikansalaisille vauhti tuntui olevan piirun verran liian kova.

Tyylillisen kameleonttimaisuuden lisäksi Skalle & Sharonin esiintymisessä miellytti valtava energia, jolla trio poukkoilevia sävellyksiään tulkitsi. Vaikka kappaleet olivat melko monimutkaisia, soitti kolmikko alusta loppuun ronskisti ja sortumatta turhaan hienosteluun. Mainio matka -debyytiltä kuultiin nimikappaleen lisäksi ainakin Weather Reportin suuntaan nyökkäilevä 'Joydanz', sarjakuvamaisen pahaenteinen 'Zombie', sekä rauhoittavana välipalana kaunis 'Kielo ja leppäkerttu'.

Skalle & Sharon esitti keikalla myös tuoreempaa materiaalia, jonka yhteiseksi nimittäjäksi nousi kultainen 1980-luku. Soittajien (kuten myös minun) lapsuuden vuosikymmen oli vahvasti läsnä Tuomas A. Turusen syntikkasoundeissa ja rumpali Tatu Rönkön vähän väliä ilmoille takomissa kasarivoimafilleissä. Saksofonisti Pauli Lyytinen kantoi kortensa kekoon vuorottelemalla tenorin ja EWIn varressa. Nostalgia huipentui varsin vapaamuotoiseen tulkintaan TMNT-tunnarista, jonka Turunen spiikkasi sisään "jazz-standardina 80-luvulta". Kuten arvata saattaa, pari-kolmekymppisistä koostunut yleisönosa myhäili tyytyväisenä, kun taas vanhemmilta meni tämä viittaus aika pitkälti ohi.

Skalle & Sharonin uutta levyä odotellessa suosittelen lämpimästi hankkimaan liput Mainiolle Matkalle joko sähköisesti, tai perinteisemmin fyysisessä muodossa.

Jazz-Espa on täällä taas!

Ja on siis tietenkin ollut jo heinäkuun alusta asti. Heräsin itse taas tavalliseen tapaani hieman myöhässä. Tärkeintä on kuitenkin, että heräsin. Viime kesänä en tainnut nähdä yhtä ainutta keikkaa tämän kuukauden mittaisen festivaalin tarjonnasta. Niille, joille Jazz-Espa ei ole tuttu juttu, kyseessä on siis Jazzliiton järjestämä konserttisarja Helsingin Esplanadin puistossa. Joka arkipäivä klo 16 Espan lavalle nousee uusi jazzyhtye ihastuttamaan yleisöä ja satunnaisia ohikulkijoita.

Olin eilen ensimmäistä kertaa nauttimassa tämän vuotisesta Jazz-Espasta, kun esiintymisvuorossa oli kotimainen Tonight at Noon, joka on Charles Mingusin musiikilla kulkeva kvintetti. Rummut, urut, kaksi saksofonia ja trumpetti osoittautui mainioksi reseptiksi Mingusin väkevien sävellysten tulkitsemiseen. Alttoa ja baritonia soittanut Mikko Innanen pysäytti jälleen kerran vallattoman anarkistisella ulosannillaan, vaikka eipä yhtyeen muissakaan solisteissa moitteen sijaa ollut.

Mikko Innanen, Jussi Kannaste ja Jukka Eskola

tuuttaavat. Mikko Helevä urkuineen taustalla.

Lopulta virkistävä sade lopetti keikkaelämykseni ennenaikaisesti, mutta Tonight at Noon ehti lyhyessäkin ajassa vakuuttaa. Huhut kertovat, että bändiltä olisi lähiaikoina tulossa levykin kauppoihin. Pakkohankinta taitaapi olla siis edessä.

Jazz-Espa jatkuu iloisesti heinäkuun loppuun saakka ja lavalla tullaan näkemään vielä Jukkis Uotila Band, Teemu Takanen & Takatonic, Kvalda, Pentti Hietanen Jazz Ensemble, Skalle & Sharon ja monia muita. Koko homma huipentuu sunnuntaina 1.8. Alppipuisto Jazziin, jossa esiintyvät PLOP, Mirja Mäkelä Trio, Jukka Eskola Quintet ja Verneri Pohjola Aurora. Illemalla voi mbarissa kuulla vielä Dalindèoa, sekä Alppipuisto Jazz DJ:tä. Koko ohjelma löytyy Jazzliiton sivuilta.

Köyhän dilemma

Minun täytynee heti näin alkuun tarjota muutama tekosyy miksi blogini päivitystahti on viimeaikoina ollut tavanomaistakin laiskempi. No, ensinnäkin olin viikon Imatralla Big Band -kurssilla, jossa ei treenintäyteisen päivän ja viihteentäyteisen illan välillä ollut juurikaan aikaa bloggailulle. BB-kurssin kokemuksista saatan kirjoittaa myöhemmin lisää, mikäli tulee sellainen fiilis. Toinen tekosyyni on simppelimpi: Nyt on kesä. Ei sitä aina vaan jaksa. Siinä siis lyhyt puolustuspuhe, nyt itse asiaan.

Olen saanut CDON.COMilta viiden euron lahjakortin, ilmeisesti kiitokseksi semi-ahkerasta asiakkuudestani. Jee! Viisi euroa ei ehkä kuulosta paljolta, mutta eipä ole tämänhetkinen rahatilanteenikaan kummoinen, joten kaikki tarvittava apu otetaan kiitollisena vastaan. Eli kiitti vaan CDON.COM.

No niin, ja nyt itse dilemmaan, joka kaikessa yllättävyydessään on seuraava: En tiedä mihin levyyn ruhtinaallisen viiden euron lahjakorttini käyttäisin. Shokeeraavaa, eikö? En kuitenkaan ole täysin tyhjän päällä, sillä olen jo onnistunut rajaamaan vaihtoehtoni kolmeen. Kaikki ehdokkaat ovat melko tuoreita ja voidaan melko vaivatta sijoittaa suomalaisen jazzin iloisesti ja eloisasti pirskahtelevaan karsinaan. Nöf. Tähän rajaukseen on useita syitä, vähäisimpänä ei suinkaan se, että kotimaiset jazzlevyt tuppaavat usein olemaan melko hintavia - mid price -hintaiset suomijatsijulkaisut ovat tosiaankin harvinaista herkkua. Pidemmittä puheitta, tässä tulevat tuoreimmat ehdokkaat jo aivan liian täynnä olevaan levyhyllyyni:

Joonatan Rautio Trio: Commitment

Saksofonisti Joonatan Rautio oli pitkään nimi, joka kyllä kilisteli kelloja takaraivossani, vaikka en osannutkaan yhdistää siihen naamaa, soundista nyt puhumattakaan. No, sattuipa niin, että sain Imatralla hioa saksofoniosaamistani Raution opastuksessa. Hänen pedagogiset taitonsa ja suvereeni instrumentin hallintansa herättivät kiinnostuksen myös Joonatan Rautio Trion musiikkia kohtaan. Triossa Raution kanssa soittavat basisti Ville Herrala ja rumpali Joonas Riippa, eli kyseessä on siis pianoton saksofonitrio - yhtyemuoto, jonka Sonny Rollins esitteli maailmalle vuonna 1957 albumeillaan Way Out West ja A Night At The Village Vanguard. Tällainen kokoonpano voi parhaimmillaan olla todella antoisaa kuunneltavaa, kun sointusoittimen puute antaa solistille aika pitkälti vapaat kädet. Kurssilla kuulemani perusteella Rautiolla on enemmän kuin hyvät eväät käyttää noita vapauksia hyväkseen.

Verneri Pohjola Quartet: Hot Pot Place Around The Corner

Verneri Pohjolan muutaman vuoden takainen soolodebyytti Aurora on yksi hienoimpia kotimaisia jazzlevyjä ikinä. Noin, tulipahan julistettua sekin nyt ihan näin kirjallisessa muodossa. Joka tapauksessa viimeistään Auroralla Pohjola todisti olevansa taitava ja omaperäinen säveltäjä sekä erinomaisen ilmeikäs solisti. Hot Pot Place Around The Corner on edeltäjäänsä enemmän yhtyelevy, vaikka kappalemateriaali onkin standardeja lukuunottamatta kokonaan trumpetistin kynästä. Kvartettiin kuuluvat Pohjolan lisäksi hänen pitkäaikainen aisaparinsa, rumpali Joonas Riippa, joka siis soittaa myös Raution triossa, sekä Shanghaista kotoisin olevat pianisti Mark Bai ja basisti Michael Brownell. Levyn musiikki liikkuu hieman perinteisemmissä raameissa, kuin monenkirjavalla ja osin varsin kokeilevallakin Auroralla. Onkin mielenkiintoista kuulla Pohjolan operoivan ihan "jazzjazzkontekstissa". Eiköhän se ihan hyvin mene.

Skalle & Sharon: Mainio Matka

Joonatan Rautio ja Verneri Pohjola ovat suomalaisessa jazzskenessä jo vakiintuneita nimiä, mutta Skalle & Sharon -nimen takana operoivat kolme kaveria kuuluvat vielä toistaiseksi niin kutsuttuun "up & coming" -osastoon. Trion rumpalin Tatu Rönkön voi bongata ainakin Auteur Jazzin rumpupallilta, sekä tietysti Elifantreesta, jossa soittaa myös Skalle & Sharonin saksofonisti Pauli Lyytinen. Kosketinsoittaja Tuomas A. Turusesta en sen sijaan tiedä oikeastaan yhtään mitään. Sori Tuomas, mutta eiköhän tämäkin asia korjaannu melko pian. Musiikillisesti trio poukkoilee jossain jazzin ja anarkistisen videopelimusiikin välillä, ainakin näin ensikuulemani perusteella. Skalle & Sharon tosin vaikuttaa yhtyeeltä, joka tulee yllättämään kuulijansa matkan varrella ainakin muutamaan otteeseen. Eli pidetään se genreleimasin toistaiseksi siellä laatikossa.

Tässä kirjoitellessani muistin juuri, että CDON.COMistahan voi levyt tilata laskulla. Se siitä dilemmasta sitten. Pistetään kaikki kolme tulemaan, niin minä saan levyni ja CDONin porukat jälleen kerran rahani, viiveellä tosin.

Kalliiksi tuli se viiden euron lahjakortti.