Jokin aikaa sitten Helsingin Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitus sai minut ajattelemaan. Kirjoittaja (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista) puolusti relativistista kantaa, jonka mukaan ei ole olemassa hyvää tai huonoa musiikkia, vaan kaikki riippuu kuulijasta. Tästä voidaan tietenkin vääntää sitä symbolista kättä vaikka tuomiopäivään asti, enkä nyt tässä aio ruveta omaa kuvaannollista hauistani tämän aiheen tiimoilta koettelemaan. Se mikä jutussa aiheutti minussa huvittuneisuutta oli huomio, että subjektiiviselta kannalta ajateltuna lauseen "minä pidän hyvästä musiikista" informaatioarvo on tasan nolla.
Myönnän itsekin joskus käyttäneeni kyseistä fraasia, tai sen johdannaista, vastatessani kuuntelutottumuksiani utelevalle. Useimmiten se on lipsahtanut ikään kuin muka tarkentamaan jotain jo todettua, ettei keskustelukumppani vaan luulisi, että kuuntelen esimerkiksi sitä huonoa räppiä tai kantria tai mitä vaan. Sehän on, tai sen ainakin pitäisi olla, täysin itsestään selvää, että jos pidän jostain musiikista, on se myös mielestäni hyvää. Kuka nyt huonoa musiikkia kuuntelisi?
Tämä ei varmastikaan ole ainutlaatuinen tapaus, sillä luulen, että me ihmiset noin yleiselläkin tasolla puhumme melko paljon tyhjää. Näihin "nollavastauksiin" ei vain välttämättä tule kiinnittäneeksi huomiota, mikäli on kysymyksenkin esittänyt vain lämpimikseen. Eiköhän meistä jokainen ole joskus tyytynyt vastaukseen: "Mä kuuntelen musaa niinku laidasta laitaan...".
torstai 29. tammikuuta 2009
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Yhdestä tuli kolme
Pori Jazzin pitkäaikainen taiteellinen johtaja Jyrki Kangas jättää homman uuden sukupolven käsiin. Ensi kesän Pori Jazz tulee olemaan viimeinen, jonka sisällöstä Kangas vastaa. Positiiviseksi uutisen tekee Kangasta paikkaamaan palkattu troikka. Tuomas Kallion johdolla toimiva työryhmä koostuu hänen lisäkseen Teppo Mäkysestä, joka tulee vastaamaan festivaalin kotimaisesta tarjonnasta, sekä Markus Partasesta, jonka kontolle jää ulkomaisen ohjelmiston tuottaminen.
Jos minulta kysytään, niin parempaa porukkaa jazzeja vetämään tuskin voisi löytääkään. Tuomas Kallio tunnetaan parhaiten miehenä Nuspirit Helsinki -projektin, The Five Corners Quintetin ja Flow-festivaalin takana. Kallion pettämättömälle tyylitajulle ja mittaville kansainvälisille kontakteille löytyy varmasti käyttöä uudessa pestissä.
Suomalaisten jazzrumpaleiden ehdottomaan eliittiin kuuluva Teppo Mäkynen, aka Teddy Rok, on Kallion pitkäaikainen yhteistyökumppani ja muun muassa The Five Corners Quintetin livekokoonpanon sydän ja sielu. Mäkynen tuntee kotimaisen rytmimusiikin kentän varmasti niin hyvin, kuin kukaan vain voi. Kansainvälisestä ohjelmistosta vastaava Markus Partanen voi olla nimenä hieman tuntemattomampi, mutta kyseessä on kuitenkin jazzmusiikin rautainen ammattilainen. YLElle jazzohjelmia toimittava Partanen on muun muassa jo vuosia isännöinyt Juttutuvan legendaarista Rytmihäiriöklubia ja toimittanut mainion tietopaketin tämän hetken suomalaisesta jazzista ja sen tekijöistä, nimeltään Rytmihäiriöitä - Uuden suomi-jazzin nousu.
Mitäkö tämä kaikki sitten tarkoittaa noin keskiverto festivaalivieraan kannalta? Jos saa spekuloida, niin sanoisin, että enemmän jazzia, vähemmän Bob Geldofin ja Shaggyn kaltaisia "mitä helvettiä ne täällä tekee"-pääesiintyjiä. Näin sopii ainakin toivoa. No, vielä joudumme odottelemaan vuoden verran, ennen kuin tämän kolmikon kättenjälki näkyy Jazzien ohjelmatarjonnassa, mutta itselläni ainakin on tästä vallanvaihdosta äärimmäisen hyvä kutina.
Jos minulta kysytään, niin parempaa porukkaa jazzeja vetämään tuskin voisi löytääkään. Tuomas Kallio tunnetaan parhaiten miehenä Nuspirit Helsinki -projektin, The Five Corners Quintetin ja Flow-festivaalin takana. Kallion pettämättömälle tyylitajulle ja mittaville kansainvälisille kontakteille löytyy varmasti käyttöä uudessa pestissä.
Suomalaisten jazzrumpaleiden ehdottomaan eliittiin kuuluva Teppo Mäkynen, aka Teddy Rok, on Kallion pitkäaikainen yhteistyökumppani ja muun muassa The Five Corners Quintetin livekokoonpanon sydän ja sielu. Mäkynen tuntee kotimaisen rytmimusiikin kentän varmasti niin hyvin, kuin kukaan vain voi. Kansainvälisestä ohjelmistosta vastaava Markus Partanen voi olla nimenä hieman tuntemattomampi, mutta kyseessä on kuitenkin jazzmusiikin rautainen ammattilainen. YLElle jazzohjelmia toimittava Partanen on muun muassa jo vuosia isännöinyt Juttutuvan legendaarista Rytmihäiriöklubia ja toimittanut mainion tietopaketin tämän hetken suomalaisesta jazzista ja sen tekijöistä, nimeltään Rytmihäiriöitä - Uuden suomi-jazzin nousu.
Mitäkö tämä kaikki sitten tarkoittaa noin keskiverto festivaalivieraan kannalta? Jos saa spekuloida, niin sanoisin, että enemmän jazzia, vähemmän Bob Geldofin ja Shaggyn kaltaisia "mitä helvettiä ne täällä tekee"-pääesiintyjiä. Näin sopii ainakin toivoa. No, vielä joudumme odottelemaan vuoden verran, ennen kuin tämän kolmikon kättenjälki näkyy Jazzien ohjelmatarjonnassa, mutta itselläni ainakin on tästä vallanvaihdosta äärimmäisen hyvä kutina.
torstai 30. lokakuuta 2008
Aikaansa edellä. Taas.
"Ordinary phonograph record merchandising as it exists today is a stupid process which concerns itself essentially with moving pieces of plastic, wrapped in pieces of cardboard, from one location to another."
"We propose to acquire the rights to digitally duplicate THE BEST of every record company's difficult-to-move Quality Catalog Items [Q.C.I], store them in a central processing location, and have them accessible by phone or cable TV, directly patchable into the user's home taping appliances, with the option of direct digital-to-digital transfer..."
Kuulostaako tutulta? Musiikki siirretään lankoja pitkin ihmisten koteihin ja kuluttajat tallentavat kappaleet omille laitteilleen. Mielenkiintoista yllä olevissa sitaateissa on se, että ne löytyvät Frank Zappan vuonna 1989 julkaisemasta omaelämäkerrasta The Real Frank Zappa Book, luvun Failures alta. Kyseisessä kirjan osiossa Zappa kertoo projekteistaan, jotka eivät syystä tai toisesta oikein ottaneet tuulta siipiensä alle. No, tätä lukevat varmasti huomaavat, että kyseessä ei ehkä ollutkaan niin kovin huono idea. Se vain sattui tulemaan reilu kymmenen vuotta etuajassa.
Eikä tässä vielä kaikki! Zappa nimittäin ennusti jo tuolloin bisnesmallin, johon musiikkiteollisuudessa ollaan vasta siirtymässä, nimittäin kuukausimaksulliset musiikkikatalogit:
"The consumer has the option of subscribing to one or more 'special interest category,' charged at a monthly rate, WITHOUT REGARD FOR THE QUANTITY OF MUSIC THE CONSUMER WISHES TO TAPE."
Nyt siis jäädään vain odottelemaan Zappan muiden epäonnistuneiden projektien, kuten 3-D hologrammi-television ja jalkapallon mm-kilpailujen päättävän, massiivisen oopperan realisoitumista.
Ja kannattaa muuten ehdottomasti tutustua tuohon The Real Frank Zappa Book-teokseen. Se on yksi niistä kirjoista joiden pariin itse palaan uudestaan ja uudestaan. Viihdyttävää ja humoristista, mutta myös varsin asiapitoista luettavaa.
"We propose to acquire the rights to digitally duplicate THE BEST of every record company's difficult-to-move Quality Catalog Items [Q.C.I], store them in a central processing location, and have them accessible by phone or cable TV, directly patchable into the user's home taping appliances, with the option of direct digital-to-digital transfer..."
Kuulostaako tutulta? Musiikki siirretään lankoja pitkin ihmisten koteihin ja kuluttajat tallentavat kappaleet omille laitteilleen. Mielenkiintoista yllä olevissa sitaateissa on se, että ne löytyvät Frank Zappan vuonna 1989 julkaisemasta omaelämäkerrasta The Real Frank Zappa Book, luvun Failures alta. Kyseisessä kirjan osiossa Zappa kertoo projekteistaan, jotka eivät syystä tai toisesta oikein ottaneet tuulta siipiensä alle. No, tätä lukevat varmasti huomaavat, että kyseessä ei ehkä ollutkaan niin kovin huono idea. Se vain sattui tulemaan reilu kymmenen vuotta etuajassa.
Eikä tässä vielä kaikki! Zappa nimittäin ennusti jo tuolloin bisnesmallin, johon musiikkiteollisuudessa ollaan vasta siirtymässä, nimittäin kuukausimaksulliset musiikkikatalogit:
"The consumer has the option of subscribing to one or more 'special interest category,' charged at a monthly rate, WITHOUT REGARD FOR THE QUANTITY OF MUSIC THE CONSUMER WISHES TO TAPE."
Nyt siis jäädään vain odottelemaan Zappan muiden epäonnistuneiden projektien, kuten 3-D hologrammi-television ja jalkapallon mm-kilpailujen päättävän, massiivisen oopperan realisoitumista.
Ja kannattaa muuten ehdottomasti tutustua tuohon The Real Frank Zappa Book-teokseen. Se on yksi niistä kirjoista joiden pariin itse palaan uudestaan ja uudestaan. Viihdyttävää ja humoristista, mutta myös varsin asiapitoista luettavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)